Nuortenkirjapalsta: Esikoiskirjailija J.S. Meresmaan haastattelu

Kainuun Sanomien nuortenkirjapalstan pääjuttu oli esikoiskirjailija J.S. Meresmaan haastattelu. Palsta ilmestyi 28.4.2012.

Palstassa on mukana ns. ”Kuka” -laatikko.

”Kuka”

Kirjailija J.S. Meresmaa

Syntynyt: Tampereella 1983
Koulutus: Puutarhuri
Lempieläin: Mifonki
Lempikasvi: Vanamo
Perhe: Aviomies

Esikoisteos Mifongin perintö, Karisto 2012. Aktiivisesti ylläpitää kirjailijan esikoisvuodesta kertovaa blogia osoitteessa http://jsmeresmaa.blogspot.com/

—————————————–

Rakkaudesta tarinoihin

Kirjailijuus on positiivisen ihmetyksen kohde

Kevään uutuuskirjojen joukossa on myös kirjailija J.S. Meresmaan esikoisteos Mifongin perintö. Tampereen kirjamessuilla debyyttinsä tehnyt Jenni Meresmaa on kulkenut pitkän matkan esikoisensa kanssa.

Karistolta juuri ilmestynyt Mifongin perintö on ollut tekeillä vuosia. Ammatiltaan Jenni on puutarhuri, ja kirjoittaminen on tapahtunut vapaa-ajalla. Pohjaa tarinoiden luomiselle paljasjalkainen tamperelainen on saanut kotoa. Etenkin isoäiti sytytti hoidokkilapsessaan rakkauden itse keksittyihin tarinoihin. Kirjoittamaan Jenni ryhtyi aikuisiällä.

-Pari vuotta meni kirjoittaessa. Sitten tuli tauko, jonka aikana aloin miettiä mitä tekstillä teen. Onnekseni kirjailija Anneli Kanto oli halukas lukemaan käsikirjoituksen. Annelin palautteen ja kannustuksen ansiosta pyrin kirjoittajakursseille.

Jenni haki tavoitteellista kirjoittajakurssia, jolla muokataan tekstejä julkaisukelpoisiksi. Oriveden opiston järjestämä Kohti Mestaruutta -kurssi avasi uuden oven elämässä. Sieltä sai konkreettisia rakennuspalikoita tekstin työstämiseen.

-Olin skeptinen asian suhteen, mutta pääsin kurssille. Kokonaisuus oli loistava, tajuntani räjähti. Se vuosi muutti elämäni. Kurssi oli erittäin kasvattava kokemus. Opin paljon, myös vastaanottamaan ja antamaan palautetta. Molemmat asiat ovat erittäin tärkeitä tässä työssä. Lisäksi opin laajentamaan lukutottumuksiani. Tajusin että olen ollut aika urautunut lukija.

Mifongin perintö edustaa fantasiagenreä, vaikka Jenni ei tietoisesti valinnut kirjoittavansa fantasiaa. Fantasiagenre näkyy eniten etukirjainlyhenteistä muodostuvassa kirjailijanimessä. Valinta pohjautui haluun vaalia fantasiakirjailijoiden perinteitä.

-Varsinaisesti kipinä kirjoittamiseen lähti halusta luoda tarina, jollaisen itsekin haluaisin lukea. Mifongin perintö on myös kirjoitettu silmällä pitäen sitä, että se alentaisi realistiseen romaaniin tottuneiden kynnystä tarttua fantasiaan. Se muistuttaa enemmän keskiaikaan sijoittuvaa historiallista seikkailuromaania.

Vaikka esikoisteos on juuri ilmestynyt, ovat teoksen jatko-osat pitkällä. Sarjan toinen osa on kirjoitettu, kolmatta osaa Jenni on nyt kirjoittanut kaksi talvea. Tekstien työstäminen voi viedä pitkiä aikoja, jopa vuosia. Jenni kokee, että kirjailijan arjesta puhuminen ei romuta myyttistä kirjailijakuvaa.

-Kirjailijuus on positiivisen ihmetyksen kohde. Sen palautteen perusteella jota olen saanut, ihmiset kokevat että kirjailijan työ on hieno ammatti. Tosiasia kuitenkin on, että käytännön työ ja kirjailijakäsite ovat kaukana toisistaan. Koskaan ei ole lomalla, ja saman tekstin työstäminen voi joskus olla puuduttavaa.

-Sisäinen polte ajaa kirjoittamaan. Olen kutsumusammatissa. Tuottavuutta ja nimenomaan rahaa jos ajatellaan, tyhmän hommaahan tämä on, koska raha on tiukassa. Toisaalta, tekstin tekemisen kannalta on jopa vapauttavaa kun siihen ei liity tuottavuusajattelua. Voi kirjoittaa rehellisesti juuri sitä mitä haluaa.

Teksti Maria Loikkanen

Mainokset

Nuortenkirjapalsta: J.S. Meresmaa – Mifongin perintö

Kainuun Sanomat, nuortenkirjapalsta, pääjutun ”kaverina” olevina kirja-arvio. Palsta ilmestynyt 28.4.2012

J.S. Meresmaa: Mifongin perintö

Karisto 2012

470 s.

Runsaana versova esikoisteos

J.S. Meresmaan esikoisteos Mifongin perintö on eeppinen fantasiatarina, joka rakentuu ystävyyden, rakkauden sekä yksilönä kasvamisen teemoille. Kertomus käynnistyy, kun yksi päähenkilöistä saa veljeltään toimeksiannon etsiä kallisarvoinen käsikirjoitus. Vaihtoehtona on jäädä kotiin huolehtimaan vanhenevasta isästä.

Dante Rondestani tarttuu toimeksiantoon. Edessä on matka, joka kuljettaa Danten tutkimaan myös oman sukunsa historiaa. Suvun perintöön kätkeytyy kauan sitten unohtuneita viisauksia, jotka ovat muuttuneet salaisuuksiksi vuosisatojen myötä. Kaiken lomassa leiskuu kielletty rakkaus, joka muuttaa maailmaa.

Esikoiskirjailija J.S. Meresmaa on kirjoittanut teoksen, johon kärsimättömän lukijan on turha tarttua. Monin maustein varustettu tarina ottaa oman aikansa käynnistyäkseen, hitaasti ja makustellen. Rondestanien tarina on ratkaisemista odottava mysteeri, jonka palaset kytkeytyvät toisiinsa vähitellen, muodostaen laajan mutta tiiviin tarinakudelman.

Fantasiaa kammoavan Mifongin perintö voi yllättää positiivisesti. Etenkin jos pitää historiallisista seikkailuromaaneista ja runsaana versovasta tarinankerronnasta. ”Fantastisia aineksia” kuten magiaa tai taikuutta teoksessa ei ole juuri lainkaan. Mifongin perintö sopii kaiken ikäisille lukijoille, ennen kaikkea niille, jotka haluavat uppoutua laajan tarinan pyörteisiin.

J.S. Meresmaa on päässyt eeppisen kerronnan makuun, ja jatkoa on tiedossa. Mifongin perintö rakentaa vankkaa perustaa tuleville jatko-osille. Esikoisteos on avausosa trilogialle, tai kenties laajemmallekin kokonaisuudelle. Melkoinen saavutus nuorelta ja osaavalta tekijältä!

Kaksoisluokitus olisi Mifongin perinnön kohdalla paikallaan, sillä tarina kiinnostaa varmasti monia aikuisiakin lukijoita.

Teksti Maria Loikkanen

J.K. Korjaus arvion viimeiseen lauseeseen, jossa on virheellinen tieto. Mifongin perinnöllä on kaksoisluokitus, eli luokitukset N84.2 sekä 84.2. Teos on siis luokiteltu sekä nuorten- että aikuistenkirjallisuudeksi.

Pyydän anteeksi virhettäni, erityisesti kirjailijalta sekä kustantamolta. Hienoa Karistolta, että teos on saanut kaksoisluokituksen!

Nuortenkirjapalsta, lyhyet kirjaesittelyt

Kirjoitin Kainuun Sanomiin nuortenkirjapalstan, joka ilmestyi otsikolla ”Rakkaudesta tarinoihin” lauantaina 28.4.2012. Palstan pääjuttu oli esikoiskirjailija J.S. Meresmaan haastattelu. Lisäksi palsta koostui J.S. Meresmaan esikoisteoksen Mifongin perintö -arviosta sekä kolmesta lyhyestä kirjaesittelystä. Ohessa lyhyet esittelyt. Palsta on käsittääkseni ilmestynyt myös Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa, viime syksyn palstan tavoin.

Ally Carter: Suloinen huijari

Suom. Tytti Träff

Bazar 2012

303 s.

Mestarihuijarin matkassa

Katarina ”Kat” Bishopin isä, mestarivaras, on pahassa pulassa. Arvokas taidekokoelma on kadonnut. Omistaja haluaa sen takaisin – ja kokoelman varastaneen huijarin pään vadille. Koko maailma tuntuu uskovan Katin isän syylliseksi. Kat tietää paremmin, ja aikoo auttaa isäänsä keinolla millä hyvänsä.

Ally Carterin Suloinen huijari on kutkuttava matka mestarivarkaiden elämään. Kertomusta värittää vanhan ajan ”huijarielokuvien” tunnelma, kun keikkaa suunnittelevat kelmit matkaavat ristiin rastiin Eurooppaa taidekokoelmien ja asiantuntijoiden perässä. Lisämaustetta tarinaan tuo varkaiden kannoilla sitkeästi keikkuva Interpol.

Carter on kirjoittanut nokkelan ja vauhdikkaan tarinan, joka sopii kaiken ikäisille mysteerejä rakastaville lukijoille.

————————————-

Aleksi Delikouras: Nörtti – New Game

Otava 2012

206 s.

Nörtti ärsyttää ja naurattaa

Aleksi Delikourasin Nörtti – New Game pohjautuu internetin suosittuihin Nörtti-videoihin. Nörtti -kirjassa lukija on Nörtin pään sisällä romaanimuotoisen päiväkirjan kautta. Kirjana Nörtti rikkoo kirjakielen sääntöjä mennen tullen, upottaa lukijan teinipojan mahtipontisiin kuvitelmiin, ja on yhtä aikaa ärsyttävä sekä poskettoman hauska.

Päähenkilön ajatusmaailma vääntää päälaelleen vanhempien, etenkin opettajien vähäisimmätkin yritykset kasvattaa Suomen nuorisosta vastuuntoisia kansalaisia. Vastuuntuntoa nörtiltä kyllä löytyy, mutta ei aivan sellaista mitä aikuiset toivoisivat.

Lukija ei tiedä pitäisikö Nörtille itkeä vai nauraa. Humoristisesti todettuna tätä voi suositella ennen kaikkea tietokoneella istuvien teini-ikäisten vanhemmille!

————————————-

Marko Kitti: Oliivityttö

Tammi 2012

132 s.

Tiivistunnelmainen rakkaustarina

Kirjailija Marko Kitin ensimmäinen nuortenromaani Oliivityttö kuvaa nuoren miehen sisäisiä tuntotiloja isolta tuntuvassa elämän muutoskohdassa.

15-vuotias Joona on astumassa uuteen elämään yläasteen jälkeen, myös ihmissuhteissa. Tyttöystävän ollessa lomamatkalla Joonan elämään tupsahtaa vihreäsilmäinen kaunotar, joka muuttaa kuviot kerta heitolla. Myös äidin ja Joonan suhteen.

Oliivityttö on nuoren miehen näkökulmasta kirjoitettu rakkausromaani, jossa tunnelma todella tiivistyy. Aidon ensirakkauden kokemisen myötä Joona oivaltaa kuinka perheen menneisyys ja äidin omat huonot kokemukset isän kanssa leijuvat kotona myrkyttäen ilmaa. Joonan tuntoja ja äidistä irroittautumista kuvataan tavalla, joka kurkottaa kirjan sivuilta koskettamaan lukijaa.

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsän peittoon

Kirjoitin syksyllä 2011 kaksi arviota Sari Peltoniemen teoksesta Kuulen kutsun metsän peittoon. Ensimmäisen kirjoitin syyskuussa Savon Sanomiin. En tiedä onko arvio vieläkään ilmestynyt lehdessä. Kyselin sen perään marraskuun lopussa, jolloin minulle sanottiin että se ilmestyisi itsenäisyyspäivän tienoolla. Yleensä arviot ilmestyvät lehdessä julkaisun jälkeen myös Savon Sanomien nettisivuille, joilla en ole arviota huomannut. Tällainen oikeasti harmittaa: se, että kirjasta tilataan arvio, joka kuitenkin ”hukkuu” jonnekin, ja kieltämättä kismittää myös se, että kyseessä on lasten- ja nuortenkirjallisuus, puhumattakaan fantasiagenrestä. Tapahtuuko tällaista aikuisten kirjoja koskevien arvioiden kohdalla? Stephen Kingin uutuudesta taisi olla arvio Savon Sanomissa, joten ilmeisesti ei ole ollut tilasta kiinni, jos ulkomaisesta kirjallisuudesta julkaistaan arvio, ja kotimaisesta ei. Omalla kohdallani yritän ilman muuta puolustaa kotimaisen kirjallisuuden palstatilaa, eli kirjoitan mieluummin arvioita kotimaisista teoksista kuin ulkomaisista teoksista. Joskus kuitenkin käy näin, ja asia todella harmittaa.

Toisen arvion Peltoniemen uutuusteoksesta kirjoitin Kainuun Sanomiin, jossa ilmestyi toimittamani nuortenkirjapalsta 21.11.2011. Tätä kirjoittaessani lehti on auki edessäni. Iso, kahdelle aukeamalle ulottuva valokuva Sari Peltoniemestä hallitsee juttua. Kuvassa kirjailija istuu ulkona metsäaukiolla koiran(sa?) kanssa, ja lukee kirjaa. Kuvatekstin joku toimituksessa on nappaissut tekstistäni: ”Sari Peltoniemi kirjoittaa suomalaiseen mielenmaisemaan istuvia tarinoita. Peltoniemi tunnettiin pari vuosikymmentä sitten yhtyeen Noitalinna huraa! laulajana ja sanoittajana”. Kuvatekstin alkuosa on tekstistäni, Noitalinna-osio jostakin muualta.

Harvemmin kirjoitan samasta kirjasta useampaa arviota. Kirjoittaessani Sanomalehti Kalevaan näin tapahtui joskus, ja tuolloin tuli harjoiteltua erilaisten arvioiden kirjoittamista samasta teoksesta. Haastavaa se on, etenkin kun huomaa sortuvansa omiin maneereihinsa, kiusallisilta tuntuviin toistuviin tapoihin, joista pitäisi päästä eroon. Kuitenkin samasta kirjasta kirjoittaminen on oivaa lääkettä omien maneerien tunnistamiseksi ja karsimiseksi. Parhaiten samasta kirjasta kirjoittamisessa on palvellut aika – kirjoitan arviot ajoissa, jotta voin rauhassa haudutella tekstiä ennen kuin se lähtee maailmalle. Yritän jossakin vaiheessa saada myös Savon Sanomiin kirjoittamani arvion tänne, jotta voitte halutessanne vertailla tekstejä.

Sillä välin, inspiroivaa matkaa metsän peittoon!

Ps. Nuortenkirjapalstan yleisotsikko oli ”Myyttien maailmasta”. Sen alla oli ingressi ”Nuorille: Sari Peltoniemen uusin romaani vahvistaa kotimaisen fantasian nousutuulia”. Eli oma teksti saattaa helposti muuttua toimituksessa, vaikka olisikin sovittu käytännön asioista, kuten otsikoinnista, etukäteen.

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsän peittoon

Tammi 2011.

153 s.

Kotimaisen fantasian nousutuulia

Syksyn nuortenkirjojen satoa siivittää kotimaisen fantasiakirjallisuuden nousutuulet. Eräs tuulten nostattaja ja kotimaisen nykyfantasian pioneeri on monipuolisena kirjoittajana tunnettu Sari Peltoniemi.

Siinä missä monia ulkomaisia fantasiatarinoita leimaavat noita- ja velhoaiheiset teemat, Peltoniemi kirjoittaa suomalaiseen mielenmaisemaan istuvia tarinoita. Näiden tarinoiden juuret ovat syvällä myyttien ja mytologioiden maailmassa. Peltoniemen fantasiakertomuksissa lukija kohtaa etenkin arkitodellisuuden rajoja haastavia tapahtumia.

Kuulen kutsun metsän peittoon herättää myyttien maailman eloon teini-ikäisen Jounin elämässä. Vaellusretkellä Lapissa Jouni näkee yöllä metsässä naisen, joka kuiskii hänen nimeään. Tapahtuma unohtuu, kunnes Jouni kotiin palattuaan näkee naisen uudelleen. Kun kaupungissa alkaa liikkua miehiä, jotka yrittävät kaapata Jounin, poika on pelosta suunniltaan. Nuoren miehen eteen avautuu mysteeri, joka johdattaa hänet tutkimaan oman perheensä ja sukunsa historiaa. Kuinka Jounin kadonnut saamelainen äiti liittyy tapahtumiin?

Kertomuksen arkea rytmittää mystiset tapahtumat sekä uuteen kulttuuriin tutustuminen. Vaikka saamelaisuus on Jounilla veressä, on se silti vieraaksi jäänyt asia. Yllätyksekseen Jouni löytää kotikaupungistaan monia ihmisiä, myös saamelaisia, jotka ovat valmiita auttamaan häntä etsinnässään. Ystävät ja orastava ensirakkaus ovat aineksia, jotka osaltaan tuovat lämpöä ja sydäntä nostattavaa huumoria Jounin tarinaan. Peltoniemi suorastaan herkuttelee nuorten keskinäisellä dialogilla.

Syvemmällä tasolla Kuulen kutsun metsän peittoon kuvaa yhteisöllisyyden merkitystä niin perheen sisällä kuin isommassakin yhteisössä. Henkilöhahmona Jouni on tyypillinen itsenäistyvä nuori, ja hakee omaa paikkaansa elämässä. Juuret ja perheen merkitys eivät juurikaan kiinnosta, ennen kuin elämä haastaa miettimään mikä oikeastaan onkaan tärkeää. Oudoista tapahtumista johtuvaa kauhua ja pelkoa lievittää Jounin ympärillä olevat läheiset, jotka ovat valmiita auttamaan poikaa kaikin keinoin.

Kuulen kutsun metsän peittoon on kertomus, josta löytyvä mytologia, syvyys ja vivahteikkuus kutsuvat maagisista elementeistä viehättyviä lukijoita, myös aikuisia. Arjen magia on teema, joka yhtä aikaa antaa särmää sekä toimii uutta luovana voimana Peltoniemen kertomuksissa – oudot ja ihmeelliset asiat, joita arjen lomassa voi tapahtua, ja joita järjellinen ajattelu ei voi selittää. Jännityselementeistä johtuen tarina ei sovi aivan perheen pienimmille.

Jälleen kerran Peltoniemi on rakentanut moniulotteisen ja voimallisen kertomuksen, jonka pyörteistä lukija ei saa itseään irti ennen kuin tarina on luettu. Kuulen kutsun metsän peittoon voi yllättää positiivisesti myös pukin kontissa!

Teksti Maria Loikkanen

Nuortenkirjapalsta Kainuun Sanomissa

Kainuun Sanomissa on ilmestynyt tänään niin kutsuttu nuortenkirjapalsta, tahtoo sanoa useammasta kirja-arviosta koostuva kokonaisuus, jota olen tässä pitkin syksyä koostanut ja muokannut. Kokonaisuudessaan tämä nuortenkirjapalsta koostuu kolmesta lyhyestä esittelystä, yhdestä täyspitkästä kritiikistä, sekä 10 kirjan suosituslistasta.

Palstalle valikoitui seuraavat kirjat:

Lyhyeen esittelyyn

Sophie Jordanin Liekki (Nemo 2011)

Tuija Lehtisen Piiitkä jäähy (Otava 2011)

Marja-Leena Tiaisen Kahden maailman tyttö (Tammi 2011)

Täyspitkän kirjakritiikin kirjoitin Sari Peltoniemen teoksesta Kuulen kutsun metsän peittoon (Tammi 2011).

Esiteltävien teosten päävalintakriteeri oli tarjota niin laaja esittely syksyn 2011 nuortenkirjallisuudesta kuin näissä puitteissa mahdollista. Joukossa on fantasiaa, poikakirja ja realistista kirjallisuutta (tytöille ja pojille) sekä ulkomainen teos, ja suositeltavien 10 kirjan listassa laajemmin sekä ulkomaista että kotimaista kirjallisuutta. Pääpainopiste on kotimaisen nuortenkirjallisuuden esittelyssä, koska Suomessa ilmestyy vuosittain paljon laadukasta kotimaista (lasten- ja) nuortenkirjallisuutta, jota on syytäkin esitellä. Ja koska nykyään ilmestyy myös paljon fantasiaa (sekä kotimaista että ulkomaista fantasiaa) etenkin nuorille, olisi genren poisjättäminen ehkä jopa silmiinpistävää.

Kirjat valikoituivat laadun perusteella, eivät kustantamoperusteisesti. Tosin esimerkiksi WSOY:n teokset jäivät kokonaan esiteltävien joukosta pois syystä että yritin useaan otteeseen saada WSOY:lle yhteyttä, mutta kukaan ei vastannut. Ei puheluihin eikä sähköposteihin. Lisäksi soittaessani taloon ilmeni että kyseisen viestintäihmisen numero ”ei ole enää käytössä” (vaikka numero oli nettisivuilla esillä…), joten eipä kai ihmekään että sähköpostiin ei kukaan vastannut. Eli esiteltäviä kirjoja ei sieltä suunnalta koskaan saapunut, vaikka niitä yritettiin kyllä hankkia.

Kenellä on tunnukset Kainuun Sanomien näköislehteen, tai vielä parempi – kuka voi lukea paperilehteä! – näkee palstan kokonaisuudessaan. Itse en ole sitä vielä nähnyt, tämän päivän Kainuun Sanomat lienee postissa matkalla luokseni. Käsittääkseni palsta ilmestyy myös Lapin Kansassa sekä Pohjolan Sanomissa (edit: kirjoitin aikaisemmin Pohjalaisessa, pahoittelen virheellistä tietoa!). Kävin kurkkimassa molempien kulttuurisivuille, ja Lapin Kansan kritiikki-osastolta löysin kaksi palstan lyhyemmistä arvioista. Tässä linkki Pohjolan Sanomien Arvostelut-sivulle, mutta en ainakaan vielä bongannut tekstejäni sieltä. Tässä linkki myös Kainuun Sanomien kulttuurisivuille, josta löytyy ”Arvostelut”-osio, tosin palsta ei ainakaan vielä ollut tullut siellä julki.

Näin. Nuortenkirjallisuus on minulle sydämen asia, ja tällä tavoin pyrin tekemään oman osani – hankkimaan teoksille näkyvyyttä ja avartamaan suomalaisten näkökulmia sen suhteen, kuinka paljon tässä maassa vuosittain ilmestyy korkeatasoista ja laadukasta nuortenkirjallisuutta!