Post it -tunnustus

Sain Post it -tunnustuksen Insinööriltä. Kiitän! 😀

Olen seurannut Insinöörin kirjahyllyn tapahtumia jo, öh, kolme vuotta? Ainakin. Pidän Insinöörissä suunnattomasta siitä, että hän kirjoittaa omasta lukukokemuksestaan omalla äänellään. Ei ”sokerikoodilla”, joka muuntaisi asiat epäaidoksi.

Olen tainnut saada Insinööriltä jonkinlaisen tunnustuksen joskus aikaisemminkin. Auliisti myönnän, että olen aivan pihalla tällaisten verkossa kiertävien tunnustusten kanssa. Eli jos joskus käy siten, että en tällaiseen reagoi, se ei johdu siitä ettenkö välittäisi, vaan siihen on muita syitä. Tässä oli hyvä ajoitus, ja ehdin reagoida. Olen huomenna lähdössä viikoksi reissuun, enkä pääse nettiin sinä aikana. Ainakin luulen niin.

En tiedä onko tällaisessa tunnustuksessa ”sääntöjä”, ajatellen lähinnä sen edelleen jakamista. Ymmärsin että tämä tulisi jakaa eteenpäin viidelle suosikkiblogille, mutta saako sen palauttaa myös jakajalle? Toivottavasti, koska minä palautan. Seuraan Insinöörin kirjahyllyä säännöllisesti, vaikka en kovin usein kommentoikaan, joten kyllä se suosikkiblogi minulle on.

Mietin keille kaikille muille tunnustuksen laittaisin eteenpäin. Yksi blogi jota seuraan on salasanan takana, eli jäljellä jää vielä kolme valintaa. Kyllä ne menevät Päiville ja Terhille. Kiitos ihanat blogeistanne! 😀 Viimeinen mutta ei suinkaan vähäisin valinta menee puutarha-blogille.

Post it tunnustukseni menee siis eteenpäin seuraavasti:

Insinöörin kirjahylly

Päiviä – Päivi Haanpään blogi

Terhi Rannelan blogi

Sarin puutarhat

ja yksi salasanan takana olevaa blogi.

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!

Mainokset

Beautiful Blogger

Kiitos Terhille. Sain Beautiful blogger -tunnustuksen. En ole tavannut näihin netissä kiertäviin tunnustuksiin/palkintoihin juurikaan reagoida, monestakin eri syystä, mutta myönnetään – tuli hyvä mieli 😉 Ymmärsin, että tunnustus tuli enempikin henkisestä kauneudesta, joten – kiitos.

Tunnustuksen mukana kulkee toive kertoa itsestä seitsemän asiaa.

1. Olen muistaakseni muutaman kerran kertonut, että olen puutarhahullu. Kuulun siihen ihmislajiin, joka kykkii keväästä syksyyn takapuoli kohti taivasta kukkapenkissä aina kun mahdollista. Ja joka syöksähtelee kohti erilaisia kukkapenkkejä ja ”puskia” (niiltä ne useimpien silmissä näyttää) milloin missäkin, aiheuttaen hämmennystä kanssakulkijoidensa keskuudessa. Nyt voisin jakaa vielä sen, että olen myös kiviharrastaja. Niin että mitä. Niin sitä vaan, että kerään myös kiviä, ja olen kiinnostunut kivistä, siitä mistä kaikesta ne ovat muodostuneet, mitä eri ominaisuuksia niissä on, minkälaisesta maaperästä mitäkin löytyy ja niin pois päin. Omasta mielestäni harrastus täydentää mukavasti puutarhaintoilua, mutta jonkun mielestä kivien keräily saattaa mennä överiksi. 😉

2. 19-vuotias kissamme Neiti Nenä, alias Tyyppi, joka oli rakas kumppanimme kaikki nämä vuodet, kuoli syksyllä. Nyt olen kahden löytökissan onnellinen emäntä. Välillä epäilen kissojen onnellisuuden astetta, koska ovat vielä kovin arkoja ja ujoja, mutta eilen kuunnellessani parvelta kuuluvaa tuhinaa ja kuorsausta (en edes tiennyt kissat kuorsaavat…), ja nähdessäni kahdeksan käpälää sekalaisessa läjässä, totesin että neideillä taitaa olla asiat mallillaan 😀

3. En tee uudenvuoden lupauksia, mutta aion tänä vuonna kirittää kiinni monia sellaisia suomalaisen kirjallisuuden helmiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lukematta. Paukuttelen tässä jo henkseleitä sen johdosta, että olen lukenut Ritva Toivolan teoksia sekä Seita Parkkolan Viiman ja Usvan, joista odotettavissa raporttia myöhemmin 😉

4. Pidän myös perinteisistä koulu-urheilulajeista, kuten pesäpallo, hiihto ja luistelu, joiden johdosta moni tuntuu olevan traumatisoitunut 😀

5. Lempinäyttelijäni? Kirjaimellisesti kasvoin elokuvien maailmassa, johtuen siitä että naapurissamme asui paikallisen elokuvateatterin omistaja. Kävin teatterilla töissä monta pitkää vuotta, ja siinä samalla näin monen monta elokuvaa. Suosikkinäyttelijöitä on tullut mennyt, mutta Anthony Hopkinsissa on jotakin, mikä vetoaa edelleen. Katsokaapa vaikka elokuva Proof, jossa myös Gwyneth Paltrow tekee loistavan suorituksen. Sittemmin elokuvien maailma on jäänyt paitsioon melkolailla, joten en oikein ole perillä nykynäyttelijöistä. Kaksi ovat kuitenkin ylitse muiden, eli Mary MacDonnell- tai Mary McAwsome kuten fanit häntä kutsuvat – sekä Edward James Olmos. Katsokaa Battlestar Galacticaa jos ette usko 😉

6. Lempikirjani? Vuoden 2010 satoa jos mitataan, ei ole kuin yksi vastaus: Maria Turtschaninoffin Arra.

7. Seitsemäs ja viimeinen, mutta ei suinkaan vähin kohta: Olen taas pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni mitä voisi tehdä lasten ja nuorten kirjallisuuden näkyvyyden kohentamiseksi? Näkyvyys vain vähenee ja vähenee esim. sanomalehdissä. Internet olisi luonnollisin toimintaympäristö ”jollenkin uudelle”, sillä monet lapset ja nuoret nykyään suunnilleen asuvat netissä. Olen miettinyt uuden sivuston perustamista ja kaikkea, mutta jos sivustoa perustaa, olisi hienoa saada sinne useita kirjoittajia. Ja ymmärrettävästi moni ei lähde kirjoittamaan ilmaiseksi, eli sivuston tukemiseksi olisi hienoa löytää taloudellista tukea. Apuraha? Myönnetäänkö niitä tällaisiin tarkoituksiin? Idea on vasta hahmollaan, mutta kova kipinä on päällä että jotakin pitäisi tehdä. Ilolla otan vastaan asiaan liittyviä kommentteja, näkökulmia ja vinkkejä.

Uutta vuotta 2010!

Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2009!

Erinomaisen hyvää ja onnekasta Uutta Vuotta 2010 kaikille!

Mietin, että en ole tainnut ”ikinä” listata omalta kohdaltani vuoden parhaimpia tai vuoden luetuimpia kirjoja näin vuoden päätteeksi, joten teenpä se nyt. Paljon vettä on virrannut sillan alla kirjamaailman osalta tänäkin vuonna, joten eihän tässä tule kuin murto-osa kaikesta siitä, mitä on tullut luettua. Kirkkaimpina mielessä ovat luonnollisesti viime aikojen lukukokemukset, etenkin Patricia A. McKillipin Serren metsissä sekä David Almodin Nimeni on Skellig. Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli odottaa edelleen lukijaansa, joulunpyhät vierähti muiden askareiden parissa vaikka niin itselleni lupasin, että kirjan luen. Vielähän tuota ehtii 😉

Vuonna 2009 luettujen ”ihanuuksien” listallani ovat myös Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltija, Antti Halmeen Metalliveljet (joka oli aivan mahtava!), Päivi Honkapään Meren alku, sekä tietenkin Timo Parvelan Louhi, Sammon vartijoiden kolmas ja viimeinen osa.

Vanhoihin tuttuihin teoksiin on tullut myös tänä vuonna palattua useaan otteeseen. Richard Dubelmanin Holly Hobbie kadonnutta etsimässä, josta kirjoitin joskus silloin kauan sitten aukaistessani Alas taikavirtaa -blogin Vuodatuksen puolella. (Tässä linkki, löytyy blogistani kohdasta Vuodatuksesta siirrettyjä merkintöjä). Susan Cooperin luoma maailma jaksaa kiehtoa vuodesta toiseen, joten olen palannut Pimeä nousee -sarjaan myös tänä vuonna, tosin alkukielellä englanniksi.

Paljon on tullut luettua, mutta ei niin paljon kuin aikaisempina vuosina. Tämä johtui pääasiassa työkiireistä, rahkeet eivät aina riitä työpäivän jälkeen edes lukemiseen. Aikuisten kirjallisuutta tuli luettua tänä vuonna vähän, mutta tässä asiassa laatu korvannee määrän: tutuistuin vihdoin ja viimein Paolo Coelhon teoksiin. Ensimmäinen Coelhoni ikinä oli Valon soturin käsikirjan, jonka ostin omaksi hetken mielijohteesta. Nyt lukuvuoroaan odottavat Zahir sekä Yksitoista minuuttia. Kuulin juuri, että Coelhon Veronika päättää kuolla ja Alkemisti ovat erinomaisen hyvää luettavaa. Saa nähdä, annan niiden vielä odottaa lukuvuoroaan.

Omalta osaltani vuosi alkaa totisesti uusissa tuulissa, sillä jätän pestini Savonlinnan Innovaatiokeskuksessa. Päädyin tähän ratkaisuun monesta eri syystä, vaikka toki huoli toimeentulosta ja kaikista sen sellaisista ”normielämään” liittyvistä asioista painaa. Joskus vain on tehtävä ratkaisuja, jotka eivät muiden mielestä ehkä vaikuta aivan loogisilta tai joita muut eivät ymmärrä, mutta onhan asia kuitenkin niin, että jokainen meistä tekee itse oman elämänsä ratkaisut. Ja kantaa niistä vastuun. Olen kuitenkin sikäli onnekkaassa tilanteessa, että olen vihdoin, vuosien miettimisen jälkeen päässyt sinne mihin halusin, eli asumaan ja luomaan itselleni elämää tänne Savonlinnan seudulle. Asiat ovat järjestyneet tähänkin asti, joten haluan uskoa siihen, että ne järjestyvät tästä eteenpäinkin. Sen vuoksi en esimerkiksi halua ilmoittautua Työvoimatoimiston asiakkaaksi, vaan jatkan yrittämistä työelämän parissa omin eväin. Suomen työttömyysturva on hieno asia, mutta siinä on omat vakavat rasitteensa byrokratian taholta, jotka vaikeuttavat etenkin satunnaisen keikkatyön tekemistä. Tämä, sekä jonkin asteinen pelko omasta passivoitumisesta työttömyysturvan johdosta, ovat pääsyitä siihen, että en työkkärin kirjoille halua.

Toki työstä, etenkin loistavan tiimin kanssa työskentelystä luopuminen, on tuonut mukanaan omat prosessinsa, ehkä eniten luopumisen suruun ja muutoksen pelkoon liittyen. Nämä lienevät ns. normaaleja tunnetilaprosesseja kaikilla muutostiloja läpi käyvillä. Niiden ohessa olen iloinnut etenkin siitä, että sain mahdollisuuden kokea työskentelyn tällaisessa tiimissä, tehdä työtä jota tein, ja ennen kaikkea oppia kaikkia niitä asioita joita opin. Kyllä ilon, onnen sekä onnistumisen hetket pitää myös muistaa, ja niille pitää osata antaa niiden ansaitsema arvo.

Että tällaista täällä. Totisesti on tulossa Uusi Vuosi uusine tuulineen!

Voi hyvänen aika

Kiitos Kirjoittajatreffeille: sain pystin.

Perustelut olivat nämä: ”lastenkirjallisuuden aseman riemukkaasta puolustamisesta”.

Kiitoksia sanoo hän. 😀

Kuva: Arte y Pico

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:
1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä. 2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin. 3. Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa. 4. Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen. 5. Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Rikon sääntöjä nyt hiukan, koska en osannut linkittää kuvaa alkuperäispalkinnon osoitteeseen. Itseasiassa kuvan saaminen tänne ylipäänsä meinasi osoittautua ylitsepääsemättömän vaikeaksi. En ole tänään aivan parhaimmillani, myönnetään. Asiaa ei helpota yhtään se, että WordPressiin helpfilet ovat videomuodossa, ja Mokkulahan rouskuttaa niitä ikuisuuden täällä ”ei 3G alueella”.

Yksi blogipalkinto tuli ”jo edellisessä elämässä”, eli Vuodatuksen puolella, mutta tein ehkä hiukan tökerösti kun en tavallaan ottanut sitä vastaan. Eli julkistanut sitä blogissani. Se johtui siitä, että elin tuolloin hiukan hektistä aikaa, enkä ehtinyt seuraamaan kuin lähimpien ystävien salasanojen takana olevia blogeja. Palkinnon vastaanottamisen sääntöihin muistaakseni kuului, että mainitse muutama blogi, jotka piristävät päivääsi. Ja enhän minä voinut salasanojen takana olevia blogeja julkisiksi laittaa.