Maria Turtschaninoff: Anaché

Jos joku kaipaa joululahjavinkkejä koskien erityisesti pitkiä (ja paksuja) fantasiatarinoita, suosittelen Maria Turtschaninoffin Anachéa. Tarinan parissa vierähtää helposti koko päivä, hitaammalla lukijalla ehkä useampikin päivä. Parasta on se, että tarinamaailma on niin viimeisen päälle yksityiskohtaisesti rakennettu, että fiktion todellisuus todellakin imaisee mukaansa. Anaché voisi kiinnostaa myös historiallisten romaanien ystäviä.

Oheisen arvion Anachésta kirjoitin Savon Sanomiin.

Maria Turtschaninoff: Anaché

Suom. Marja Kyrö

Tammi 2013

523 sivua

Arojen kansan tarina

Kirjailija Maria Turtschaninoff on tehnyt useita upeita avauksia kotimaisen fantasiakirjallisuuden saralla. Uutuusteos Anaché avaa luontevasti oven fantastiseen akkadien heimokulttuurin kuvauksen myötä.

Akkadit ovat arojen kansaa, joiden kulttuurissa myytit, kuten henget ja henkimaailma, ovat vahvasti läsnä. Akkadit elävät tiukkojen perinteiden ja sääntöjen mukaan. Yhteisöissä naisilla ja miehillä on roolinsa, joiden muuntamista ei katsota hyvällä. Anaché syntyy heimopäällikön tyttäreksi, ja juuri hänen tulisi roolinsa mukaisesti omaksua ja ylläpitää heimonsa perinteitä. Toisin kuitenkin käy.

Tarinassa tutkitaan henkilökohtaisen voiman ja vastuun teemoja omintakeisilla tavoilla. Akkadien elämä ajautuu kaaokseen naisia vihaavan shamaanin tekojen kautta. Kun shamaani halveksuu naisten pyhiä riittejä ja kieltäytyy hoitamasta sairaita naisia tai tyttölapsia, henget vihastuvat ja onnettomuudet kohtaavat kaikkia akkadien heimoja.

Muutosten keskellä nuori Anaché kokee suuria menetyksiä, ja ajautuu tuuliajolle. Lukijalle avautuu matka, jossa Anaché kulkee muutoksen tuojan kivikkoista polkua. Tytöllä on kyky nähdä henkiä ja liikkua henkien maailmassa shamaanina, joka on heimon perinteissä vain miehille varattu rooli.

Kulkemalla rohkeasti omaa tietään Anaché näyttää heimoille kuinka olennainen osa elämää maskuliinin ja feminiinin terve tasapaino on. Jäykän patriarkaalisen yhteisön kahleiksi muodostuneiden perinteiden rikkomisesta tulee ainoa tie tasapainon palauttamiseen, ja samalla Anachén rohkeus mahdollistaa uusien olemisen tapojen syntymisen.

Kirjailija Maria Turtschaninoffin muuntautumiskyky hämmästyttää ja ilahduttaa jokaisen ilmestyvän teoksen myötä. Fantastinen on työkalu, jonka avulla Turtschaninoff luo upeita maailmoja.

Anachén henkilöhahmon kautta myytit rakentuvat pala palalta osaksi kaunista ja vahvaa kasvutarinaa. Loppuun asti hiotut yksityiskohtaiset kuvaukset akkadien heimoelämästä luovat rikkaan tarinamaiseman, joka imaisee lukijan mukaansa.

Teksti Maria Loikkanen

Mainokset

Laura Lähteenmäki: North End 2 – Kaiken peittävä tulva

Oheisen arvion kirjoitin Savon Sanomiin Laura Lähteenmäen teoksesta Nort End 2 – Kaiken peittävä tulva. Keskisuomalainen ehti taas ensin.

Laura Lähteenmäki: North End 2 – Kaiken peittävä tulva

WSOY 2013

301 sivua

Laululinnun tarina

Kaiken peittävä tulva jatkaa Laura Lähteenmäen North Endiin sijoittuvaa tarinaa. Sarjan toisessa osassa kertojan rooliin hyppää nuori Luna, joka yrittää uskoa unelmiinsa arjen haasteiden keskellä. Haasteita kun Nort Endissä riittää. Jos talvi ei tapa, sen saattaa tehdä kevät, joka saa pohjoisen provinssin lumimassat liikkeelle synnyttäen vaarallisia tulvia.

Ensi alkuun Kaiken peittävä tulva on tematiikaltaan niin synkeä, että kirja tekee mieli jättää kesken. Synkeys muodostuu pitkälti herkän Lunan sisäisten tuntojen kuvauksesta. Masentunut tyttö jää yksin hyvin arvostelevassa sekä erittäin vaativassa ympäristössä.

North Endin vaativa ympäristö tuli tutuksi sarjan avausosassa Niskaan putoava taivas. Tarinan miljöö on dystopialle tyypillinen ankea ja ankara yhteisö, jossa ilmaston ja yhteiskunnan Muutoksesta selvinneen maailman asukkaat kamppailevat selviytyäkseen.

Ajoittain valtavilta vaikuttavia selviytymisen haasteita kuvataan Lunan henkilöhahmon kautta. Lunan sisäisen maailman kuvaus yhdistyy luontevalla tavalla North Endin yhteisön elämän kuvaukseen. Arjen elämä täyttyy sähkökatkoista, ruokapulasta, ja ylipäänsä vaikeuksista, myös ihmissuhderintamalla. Monissa asioissa Luna kokee olevansa uhri ja yhteisön silmätikkuna.

Maailmassa jossa hengissä selviäminen on pääasiallinen tehtävä, ei huvituksia juuri ole. Laulu ja laulaminen ovat monelle turhista turhimpia. Mutta ei Lunalle. Lunalle laulaminen on elämän valo, ja tytöllä on myös laulamisen lahja. Luna on päättänyt osallistua kansalliseen laulukilpailuun, ja tekee hartiavoimin töitä toteuttaakseen unelmansa. Lunan unelma liittyy olennaisesti juonikuvioon, ja sysää tarinan uudelle, valoisammalle tielle.

Laura Lähteenmäki on tehnyt erittäin hyvää työtä tarinakokonaisuuden kanssa. Lähteenmäellä on taito luoda tarinaa siten, että lukija ajautuu syvälle henkilöhahmojen kokemusmaailmaan. Sen sijaan että tarinaa lukisi, sitä elää läpi Lunan pelot, ahdistukset ja ilot kokien. Raskaalta ja synkeältä tuntuva alku palvelee lähtökohtana monitahoisen kertomuksen syntymiselle. Käynnistyminen ottaa aikansa, mutta kun se tapahtuu, tarina ei jätä kylmäksi.

On hienoa seurata Lunan matkaa, nähdä kuinka tyttö sisuuntuu vaikeuksistaan ja päättää pärjätä. Kun kaiken peittävä tulva vihdoin iskee North Endiin, Luna tietää kuka hän on, mitä hän elämältä tahtoo ja mihin suuntaan hän haluaa kulkea.

Sarjan kolmas osa Karrelle polttava helle ilmestyy kesällä 2014.

Teksti Maria Loikkanen