Alas taikavirtaa

En muista kuinka monta kertaa olen tästä kertonut, mutta kerronpahan nyt uudestaan: sain maaliskuussa toimeksiannon Markkintointi-Instituutista, eli tulla sinne kesän alussa kouluttamaan libristitutkintoa suorittavia opiskelijoita. Kyseessä kirjallisuuden teorian osuuden koulutus. Otin toimeksiannon vastaan ilolla, mutta hiukan epäröiden: kolme tuntia voi olla PITKÄ aika. En ole aikaisemmin tehnyt moista, eli puhua paasannut tuommoista aikaa melkein putkeen. Ja entäpä materiaali? Kuinka koostan materiaalin siten, että se varmasti riittää kolmeksi tunniksi. Ja kuinkan ylipäänsä koostan kirjallisuuden teoriasta riittävän yleistajuisen esityksen? Se mikä minun mielestäni on yleistajuista ja ns. ”perustietoa”, saattaa jollakulla toisella mennä aivan yli hilseen. Ystävien kanssa teoriaosuutta on hankala kokeilla/harjoitella käytännössä, koska niin moni heistä on ystäväni jo opiskeluajoilta. Kaiken lisäksi asuvat vielä toisella puolella Suomea, joten puhelinlasku olisi melkoinen 😉

Tuumasta toimeen. Koostin materiaalia pitkin kevättä. Aloitin aakkosista, eli siitä mitä kirjallisuus on ja kuinka eri tavoin kirjallisuutta voi lähestyä. Tästä pääsin kirjallisuuden luokittelun kontekstisidonnaisuuteen: kuinka eri tavoilla kirjallisuutta luokitellaan yhteiskunnassamme eri instituutioiden taholla, sekä kuinka yksityiset ihmiset luokittelevat kirjallisuutta omassa kotonaan, vai luokittelevatko ollenkaan. Tästä pääsin kirjallisuudentutkimukseen, jonka esittelin lyhyesti, koska se kuitenkin liittyy olennaisesti kirjallisuuden teoriaan sekä kirjallisuuden luokitteluun. Kirjallisuudentutkimuksesta jatkoin kertomakirjallisuuteen, ja sitä kautta aloin avata teoriapakettia – narratologiaa eli kerronnan teoriaa. (Mikä tekee tekstistä kertovan tekstin?) Luennon kolme isoa pääaihetta olivat kertomakirjallisuus, lyriikka ja draama. Jotakin kertomakirjallisuuden ja siihen liittyvän teoriaosuuden laajuudesta kertonee se, että emme päässeet draaman osuuteen lainkaan. Se jää käsiteltäväksi syksyllä, mikä on ehkä ihan hyvä, koska se liittyy olennaisesti myös muihin silloin käsiteltäviin aiheisiin.

Mutta näin elämä opettaa: jännitin loppuuko materiaalini mahdollisesti kesken, ja olin varannut jopa extramateriaalia mukaan. No ei loppunut materiaali kesken, ja helposti yhden kolme tuntia voisin puhua pelkästä kerronnan teoriasta. En olisi ikinä (itsestäni) uskonut! Minä joka en opiskelujen alkuaikoina ymmärtänyt lainkaan mihin kirjallisuuden teoriaa ylipäänsä tarvitaan! Tätä muutosta selittää osaltaan se, että aikanaan väänsin graduani kolme vuotta, ja sinä aikana todella konkreettisesti aukaisin itselleni nimenomaan kerronnan teorian osuuden, purkaessani auki Alasdair Grayn Lanarkin kerronnallisesti erittäin kiinnostavaa maailmaa. Työtä ja tuskaa se oli, kunnes alkoi loppupuolella käydä jopa kiinnostavaksi ja sitä kautta innostavaksi, kun aloin ymmärtää minkälaisia työkaluja minulla on käsissäni.

Tätä iloa ja innostusta, sekä ymmärrystä siitä kuinka kirjallisuuden teoriaa voi hyvinkin eri tavoilla käyttää työkaluna eri tekstien parissa, lähdin Markkinointi-Instituuttiin jakamaan. Se oli päätavoitteeni: antaa opiskelijoille jotakin sellaista, josta heille voisi ”todella ja oikeasti” olla hyötyä oikeassa elämässä, ja ehkäpä sen lisäksi myös uusia näkökulmia kirjallisuuteen. Ilmeisesti onnistuin tavoitteessani edes jossakin määrin, koska ainakin tauon aikana saamani palautteen perusteella aihe kiinnosti opiskelijoita. Varsinainen palaute tulee ehkä ensi viikolla tai joskus myöhemmin, ja siitä varmaan sitten kuulee miten homma kokonaisuudessaan meni, ja missä pitäisi petrata.

Mitä minuun tulee, voi ehkä sanoa että maailmani jossakin määrin muuttui astuessani luokan eteen. En ole koskaan luennoinut tai opettanut, ainakaan näin virallisissa tilaisuuksissa, ja jostakin syystä esiintyminen on ollut minulle erittäin vaikeaa. Miettiessäni mistä se johtuu, totesin että olen yleensä ”joutunut” esiintymään, eli puhumaan aiheista tai aihepiireistä joita en tunne. Nyt olin omalla maalla, oman vahvuuteni parissa. Luento tuli jostakin selkäytimestä. Olin koostanut power point -esityksen ja sen lisäksi tulostanut vielä muistiinpanot tukemaan esitystä. En tarvinnut muistiinpanoja kertaakaan ensimmäisen kahden tunnin aikana. Vasta sitten kun siirryimme lyriikan puolelle, kaivoin paperit esille, koska siellä oli esimerkkirunoja ja muitakin esimerkkejä aiheesta. Kaiken kaikkiaan oli todella mahtava fiilis ”antaa palaa” sydämen kyllyydestä, ja jakaa rakkautta kirjallisuuteen (sekä sen teoriaan!) maailmalle. Toivon että pystyin antamaan opiskelijoille jotakin.

Syksyllä sitten uudestaan, ja itseasiassa toivon että opetushommia tulisi eteen enemmänkin. Vaikuttaisi olevan meikäläisen juttu 😀

Nyt lepoa. On ollut aika rankkaa viime aikoina, itseasiassa koko kevään, ja viime viikonlopun muuton myötä, sekä eilen olleen luennon myötä, tuntuu siltä että nyt olen ansainnut vapaan viikonlopun. Josko nurmikon leikkaisi mökillä ja rapsuttelisi vähän kukkapenkkiä. Maadoitus eli sormien ja varpaiden multaan työntäminen voisi tehdä erittäin hyvää.

Hyvää kesäistä viikonvaihdetta kaikille!