Hei hyvät ihmiset – hyvät kirjojen ystävät!
Parhaillaan käynnissä on Pohjoismainen kirjastoviikko (8.-14.11.2010). Tämän vuoden Pohjoismaisen kirjastoviikon teema on Pohjolan magia. Kirjastoviikon konkreettinen anti on palauttaa ihmisten mieliin kerronnan perinnettä: kuinka ennen vanhaan, ennen radion ja television tuloa, kerrottiin tarinoita ja vietettiin aikaa yhdessä, ääneen tarinoiden.
Ääneenlukua aamun sarastuksessa ja iltahämärässä
”Pohjolan syys- ja talvipäivät ovat lyhyitä ja synkkiä. Ennen vanhaan, ennen televisiota ja tietokoneita ääneen lukeminen ja tarinointi olivat suosittu ja laajalti levinnyt perinne. 8. – 14. marraskuuta 2010 pohjoismaista kirjastoviikkoa ja Iltahämärässä – tapahtumaa vietetään neljättätoista kertaa. Iltahämärässä on Pohjoismaiden ja yksi koko maailman suurimmista ääneenlukutapahtumista. Viime vuonna äänenlukua, näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia ja erilaisia kulttuuritapahtumia järjestettiin kahdeksassa maassa, kaikissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa.”
Lisätietoa Pohjoismaisesta kirjastoviikosta löydätte tältä sivustolta, sekä omasta lähikirjastostanne – kirjastot osallistuvat tapahtumaan resurssiensa mukaan.
Tulin juuri Savonlinnan pääkirjastosta, jossa järjestettiin tänä iltana Iltahämärissä -ääneenlukutapahtuma. Tapahtuma oli pieni ja lämmin. Kokosimme pöydän ääreen kirjastoviikon teemakirjailijoiden tekstejä (katkelma Ajvide Lindqvistin ”Ystävät hämärän jälkeen” –teoksesta, Andri Snaer Magnasonin ”Tarina pienestä planeetasta” ja tanskalaisen Lene Kaaberbolin ”Näkijän tyttärestä”), ja luimme tekstinäytteitä Lindquistin sekä Andri Snaerin teksteistä. Pöydällä oli rykelmä kynttilöitä, ja näin illan hämärässä vietimme lähes parituntisen lukuhetken, josta jäi erittäin hyvä mieli. Rene Kaaberbolin teos oli myös esille, etenkin keskustelussa jota syntyi ihan mukavasti, sillä teema Pohjolan magia tulee Näkijän tyttäressä monella tavalla esille.
Koska teemaviikon kirjailijoiden joukossa ei ole suomalaisten kirjailijoiden tekstejä, ääneen luettiin ote Tove Janssonin Taikatalvesta, sekä esiteltiin suomalaisia kirjailijoita sekä heidän tuotantoaan. Mm. Ritva Toivolan, Timo Parvelan (Sammon saaga), Päivi Honkapään, Hannu Karppi (Väinämöisen vyö), sekä Johanna Sinisalon tuotantoa tuli esiteltyä. Näiden lisäksi myös Astrid Lindgrenin tuotannosta oli puhetta, esillä olleen Ronja Ryövärintyttären myötä.
Tuli oikein hyvä mieli tästä pienestä kokoontumisesta, jossa kaikki läsnäolijat saivat rauhoittua tarinoiden ääreen. Tarinoiden, joista monien juuret kantavat pitkälle historiaan, joiden kertomisen myötä tarinan kerronnan perinteet elävät yhä monessa muodossa – nykyään myös elokuvien ja kuunnelmien muodossa. Myös kirjoitettu tarina elää yhä – vahvasti – kuten tänä iltana huomasimme.
Kotimatkalla mietin, että kirjastolaitos on ollut todella iso osa elämääni aina, vuodesta toiseen löydän itseni kirjastoista eri puolilla Suomea, tutustumassa lukemattomiin maailmoihin: niihin fiktiivisiin maailmoihin, joita hyllyiltä löytyy, niihin joita en ole vielä lukenut, ja niihin joihin mahdollisesti haluan palata uudelleen. On ihanaa, että Suomessa on tällainen kirjastolaitos, joka on avoin meille kaikille, ja jonne saa ja voi mennä myös tarinoimaan!
Hyvää Pohjoismaista kirjastoviikkoa!
Alas taikavirtaa 