Me Rosvolat

Iltaa kaikille!

Finlandia Junior -voittaja on valittu. Palkinto meni tänä vuonna Siri Kolun teokselle Me Rosvolat (Otava).

En itse ole teosta vielä lukenut, mutta etenkin MTV3:n uutisoinnissa esitelty ”suklaakutonen -peli”, jota tarinassa pelataan, alkoi välittömästi kiinnostaa 😉 Liekkö vuodenaika vai mikä, mutta suklaa on kovasti ”in” tällä hetkellä 😀

Myös YLE uutisoi voittajasta, mikäli joku haluaa kurkata (hiukan enempi sisältöä olisin YLEn uutisoinnilta odottanut, täytyy sanoa…).

Omalta osaltani blogissa pitelee nyt pikkuisen hiljaista, koska teen tällä hetkellä toimittajan töitä, eli juoksen juttukeikoilla tekemässä haastatteluja ja ottamassa valokuvia, ja sitten kirjoitan juttuja kotona teemukin äärellä. Rakastan toimittajan työtä, ja olen tosi onnellinen että saan sitä(kin) työtä aina välillä tehdä!

Alkavan talven terveisin,

Maria

Mainokset

Finlandia Junior -palkintoehdokkaat 2010

Tämän vuoden Finlandia Junior -palkintoehdokkaat on julkistettu:

Tapani Bagge: Maalla. Kuvitus Hannamari Ruohonen

Siri Kolu, kuvitus Tuuli Juusela: Me Rosvolat

Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri

Markus Majaluoma: Hulda kulta, luetaan iltasatu!

Katarina von Numers-Ekman, kuvitus Christel Rönns: Konrad och Kornelia/Konrad ja Kornelia

Anne Vasko: Jellona Suuri. Graafinen suunnittelu ja tekstaus Erika Kallasmaa. Valokuvat Jaakko Vasko

Tämänvuotisen Finlandia Junior -palkinnon saajaehdokkaat valitsivat toiminnanjohtaja Maria Ihonen, joka toimi valintalautakunnan puheenjohtajana, sekä keramiikkataiteilija Heini Riitahuhta ja kirjakauppias Iida Simes.

Lautakunnan nimeämistä ehdokkaista lopullisen palkinnonsaajan valitsee näyttelijä Hannu-Pekka Björkman, joka kertoo päätöksestään 25. marraskuuta.

Lisää asiasta voi lukea mm. YLE:n verkkosivuilta.

Onnittelut kaikille ehdokkaille!

Pohjoismainen kirjastoviikko 8.-14.11.2010

Hei hyvät ihmiset – hyvät kirjojen ystävät!

Parhaillaan käynnissä on Pohjoismainen kirjastoviikko (8.-14.11.2010). Tämän vuoden Pohjoismaisen kirjastoviikon teema on Pohjolan magia. Kirjastoviikon konkreettinen anti on palauttaa ihmisten mieliin kerronnan perinnettä: kuinka ennen vanhaan, ennen radion ja television tuloa, kerrottiin tarinoita ja vietettiin aikaa yhdessä, ääneen tarinoiden.

Ääneenlukua aamun sarastuksessa ja iltahämärässä

”Pohjolan syys- ja talvipäivät ovat lyhyitä ja synkkiä. Ennen vanhaan, ennen televisiota ja tietokoneita ääneen lukeminen ja tarinointi olivat suosittu ja laajalti levinnyt perinne. 8. – 14. marraskuuta 2010 pohjoismaista kirjastoviikkoa ja Iltahämärässä – tapahtumaa vietetään neljättätoista kertaa. Iltahämärässä on Pohjoismaiden ja yksi koko maailman suurimmista ääneenlukutapahtumista. Viime vuonna äänenlukua, näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia ja erilaisia kulttuuritapahtumia järjestettiin kahdeksassa maassa, kaikissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa.”

Lisätietoa Pohjoismaisesta kirjastoviikosta löydätte tältä sivustolta, sekä omasta lähikirjastostanne – kirjastot osallistuvat tapahtumaan resurssiensa mukaan.

Tulin juuri Savonlinnan pääkirjastosta, jossa järjestettiin tänä iltana Iltahämärissä -ääneenlukutapahtuma. Tapahtuma oli pieni ja lämmin. Kokosimme pöydän ääreen kirjastoviikon teemakirjailijoiden tekstejä (katkelma Ajvide Lindqvistin ”Ystävät hämärän jälkeen” –teoksesta, Andri Snaer Magnasonin ”Tarina pienestä planeetasta” ja tanskalaisen Lene Kaaberbolin ”Näkijän tyttärestä”), ja luimme tekstinäytteitä Lindquistin sekä Andri Snaerin teksteistä. Pöydällä oli rykelmä kynttilöitä, ja näin illan hämärässä vietimme lähes parituntisen lukuhetken, josta jäi erittäin hyvä mieli. Rene Kaaberbolin teos oli myös esille, etenkin keskustelussa jota syntyi ihan mukavasti, sillä teema Pohjolan magia tulee Näkijän tyttäressä monella tavalla esille.

Koska teemaviikon kirjailijoiden joukossa ei ole suomalaisten kirjailijoiden tekstejä, ääneen luettiin ote Tove Janssonin Taikatalvesta, sekä esiteltiin suomalaisia kirjailijoita sekä heidän tuotantoaan. Mm. Ritva Toivolan, Timo Parvelan (Sammon saaga), Päivi Honkapään, Hannu Karppi (Väinämöisen vyö), sekä Johanna Sinisalon tuotantoa tuli esiteltyä. Näiden lisäksi myös Astrid Lindgrenin tuotannosta oli puhetta, esillä olleen Ronja Ryövärintyttären myötä.

Tuli oikein hyvä mieli tästä pienestä kokoontumisesta, jossa kaikki läsnäolijat saivat rauhoittua tarinoiden ääreen. Tarinoiden, joista monien juuret kantavat pitkälle historiaan, joiden kertomisen myötä tarinan kerronnan perinteet elävät yhä monessa muodossa – nykyään myös elokuvien ja kuunnelmien muodossa. Myös kirjoitettu tarina elää yhä – vahvasti – kuten tänä iltana huomasimme.

Kotimatkalla mietin, että kirjastolaitos on ollut todella iso osa elämääni aina, vuodesta toiseen löydän itseni kirjastoista eri puolilla Suomea, tutustumassa lukemattomiin maailmoihin: niihin fiktiivisiin maailmoihin, joita hyllyiltä löytyy, niihin joita en ole vielä lukenut, ja niihin joihin mahdollisesti haluan palata uudelleen. On ihanaa, että Suomessa on tällainen kirjastolaitos, joka on avoin meille kaikille, ja jonne saa ja voi mennä myös tarinoimaan!

Hyvää Pohjoismaista kirjastoviikkoa!

Benjamin Lacombe, Sébastien Perez: Lumoojien sukua

Kirjoitin Onnimanniin arvion Lumoojien sukua -teoskokonaisuudesta. Tämän piti tulla ulos jo viime kevään Onnimannissa (2/2010), mutta koska en saanut kirjaa ajoissa, tuli arvio ulos syksyn ensimmäisessä numerossa (3/2010).

Näin Pyhäinpäivän alla Lumoojien suvun teema on pinnalla, ainakin esi-isien ja vainajien muistelemisen osalta. Noituus ei ehkä niinkään. Tosin teoksissa molemmat teemat kietoutuvat toisiinsa luontevasti, etenkin Lumoojien sukupuussa, joka todellakin on nimensä mukaisesti sukupuu. Toista teemaa ei myöskään olisi olemassa ilman toista, sillä Lumoojien sukupuu on nimenomaan noitien suvun tarina. Pieni noita puolestaan kertoo Lisbeth -tytöstä, joka löytää Lumoojien sukupuun isoäitinsä vintiltä. Näin tyttö saa tietää kuuluvansa Lumoojien sukuun.

Pyhäinpäivä tai ei, teoskokonaisuuteen kannattaa tutustua mikäli visuaalisesti kiinnostava ja ilmeikäs tarina kiinnostaa. Pienen noidan tarinassa olisi tosiaan voinut olla itse tarinan puolesta runsaasti enemmän sisältöä, mutta toisaalta Lumoojien sukupuu kytkeytyy tarinaan hyvin tiiviisti, tarjoten sille lisäsisältöä.

Tarinoiden kohti Pyhäinpäivää, hyvää viikonloppua kaikille!

Lumoojien maailma

Benjamin Lacombe, Sébastien Perez: Lumoojien sukua

Suom. Kira Poutanen

Nemo 2009

Lumoojien sukua on kahdesta eri teoksesta koostuva paketti. Pieni noita kertoo nuoren Lisbethin tarinan. Lisbeth löytää isoäitinsä Olgan vintiltä kirjan, joka paljastaa hänelle suvun salaisuudet, ja saa näin tietää kuuluvansa ikivanhaan Lumoojien sukuun. Pienen noidan tarina on viehättävä kertomus tytöstä, jota viisas isoäiti ohjaa ja opastaa uuden elämän sekä uuden ymmärryksen alkuun. Lumoojien sukupuu puolestaan johdattelee lukijan Lumoojien suvun naisten maailmaan. Lumoojien sukupuuhun yhdistettynä Pienen noidan tarina täydentyy mukavasti, vaikkakin kertomusten teemojen osalta hiukan raskaalla tavalla.

Teoskokonaisuus herättää monenlaisia mietteitä. Teokset ovat visuaalisesti upeita, mutta etenkin Pienen noidan kohdalla jäi hiukan vaisu olo – ehkä lukijalle olisi voinut kertoa tarinaa enemmänkin? Lumoojien sukupuu puolestaan tarjoaa useita tarinoita, mutta sen kohdalla herää kysymys kenelle tarinat on suunnattu? Pieni noita sopii melko nuorille lukijoille, mutta Lumoojien sukupuun synkähköjen elämänkohtaloiden kuvaus tuntuu melko raskaalta nuoria lukijoita ajatellen, vaikka teoksen sisältö keventyy loppua kohden Olgan ja Lisbethin kohdalla. Teoskokonaisuus herättää ajatuksen liukkaasta saippuasta, joka pyörii lukijoiden käsissä: kysymykset kuten kenelle, mitä ja miksi pyörivät jatkuvasti mielessä.

Ehkäpä tärkeintä on se, että teokset herättävät kysymyksiä. Noidat ja noituus on usein tulkittu negatiivisessa valossa, joten kenties Benjamin Lacombe ja Sébastien Perez pyrkivät herättelemään lukijoita avatakseen uusia, jopa positiivisia näkökulmia asiaan liittyen. Joka tapauksessa tekijät ovat tarttuneet rohkeasti käsillä oleviin teemoihin, nostaen pinnalle ikivanhan, ihmisiä voimakkaasti askarruttaneen aiheen. Lacomben kuvitus on upea, ja antaa tarinalle vivahteikkaat sekä hyvin elävät puitteet. Etenkin Lumoojien sukupuu tarjoaa lukijoille kuvituksen osalta paljon herkullisia yksityiskohtia.

Teksti Maria Loikkanen