Ville Tanttu: Tiikerisydän

Kirjoitin Onnimanniin (4/2012) myös Ville Tantun Tiikerisydämestä. Kyllä minä tätä teosta pukinkonttiin suosittelen, jos joku etsii luettavaa hieman nuoremmille lukijoille.

Oikein mukavaa joulunalusviikkoa kaikille!

Ville Tanttu: Tiikerisydän

WSOY 2012

191 s.

Tiikerisydän on peloton ja hyvä

Ville Tanttu on kirjoittanut monimuotoisuudessaan kiinnostavan esikoisteoksen Tiikerisydän, jossa tutkitaan isoja teemoja. Kertojana toimivan yhdeksänvuotiaan Amoksen kautta esille nousevat muun muassa perhedynamiikka, pelkotilat sekä perusluottamuksen rakentuminen.

Amos on kiinnostunut avaruudesta. Tiimi Tellus, Amos ja hänen paras ystävänsä Benjamin, tutustuvat yhdessä avaruuden saloihin. Arjen elämä, etenkin koulunkäynti muodostaa Amokselle painajaismaisen vastapainon avaruuden vapaudelle. Jo ensimmäisenä päivänä uudessa koulussa Amos kohtaa pelon, epäonnistumisen ja häpeän. Käynnistyy lumivyöryn kaltaiset tapahtumat, joista muodostuu myös Amoksen painajainen – Amosta väijyvä Monsteri.

Mitä enemmän Amos pelkää ja häpeää, sitä suuremmaksi Monsteri kasvaa. Amoksen pelko on käsin kosketeltavaa. Tanttu kuvaa lapsen sisäistä maailmaa tavalla, johon on helppo samaistua. Amoksen kaipaus, rakkaus ja luottamus rikkoutuvat jatkuvasti perheen sisäisessä etäisyydessä. Häpeä ja kiukku patoutuvat tulpan lailla pelon ympärille, pelon joka kohdistuu etenkin isään. Tunteiden tuntemiseen turvallisesti yhdessä vanhempien kanssa ei ole kotona mahdollisuutta.

Tiikerisydän on koskettava tarina, jota maustavat monet viehättävät yksityiskohdat, kuten kuvitus ja sanaleikit. Sanaleikkiteema on osuva, etenkin kun Amoksella on vaikeuksia juuri lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Teoksen kuvitus, joka on Ville Tantun käsialaa, on mukava yllätys. Kuvat ja kuvatekstit osallistuvat tarinan kulkuun, voimistaen tarinan luomia mielikuvia.

Erityisen mielenkiintoinen hahmo Tiikerisydämessä on avaruusorava Joel, joka yhtä aikaa Amoksen ystävä sekä opas. Oppaana Joel on enemmänkin zen-mestari, tutustuttaessaan Amosta zenin kaltaiseen olemiseen ja elämään luottamiseen. Lasta meditaatioon ja energiakenttien tuntemukseen opastava lelu-ystävä ei liene kovin yleinen kotimaisen lastenkirjallisuuden kentällä, mutta ei lainkaan hassumpi, kuten Tiikerisydämen tarina näyttää!

Maria Loikkanen

Mainokset

Untu ja sydäntalven salaisuus

Kirjoitin Savon Sanomiin arvion Nora Surojeginin ja Pirkko-Liisa Surojeginin yhteistyön tuloksena syntyneestä ihastuttavasta sadusta Untu ja sydäntalven salaisuus. Alla on toimitukseen lähettämäni teksti, edellä olleesta linkistä pääsette Savon Sanomien verkkosivuille lukemaan siellä olevan lyhennetyn version.

Olisin mielelläni katsonut teosta uudelleen tätä postausta kirjoittaessani, palatakseni sen tunnelmiin. Vaan enpä löytänytkään sitä mistään. Liekkö tonttu vienyt 😉

Luulen kuitenkin että olen jättänyt sen mökille. Siellä kirjaa totisesti sopiikin lukea tunnelmansa puolesta – rauhallisessa maalaismaisemassa, jossa aitan kulmalta kuuluva rapiva herättää mielikuvituksen eloon!

Lapsille ja lapsen mielisille tämän syksyn kirja-aiheinen joululahjavinkkini on ilman muuta tämä tunnelmallinen teos. Mukavaa alkavaa joulun aikaa kaikille!

Nora Surojegin & Pirkko-Liisa Surojegin:

Untu ja sydäntalven salaisuus

Otava 2012

100 s.

Sydäntalven salaisuutta etsimässä

Nora ja Pirkko-Liisa Surojeginin yhteistyönä syntynyt Untu ja sydäntalven salaisuus on valloittava kertomus pienestä olennosta, joka löytää merestä postikortin. Kortissa lukee ”Joulun valoa!”. Koska Untu ei tiedä mikä tai mitä joulu ja joulun valo on, lähtee hän pohjoiseen etsimään sitä.

Nora Surojeginin lämmin ja humoristinen teksti vie lukijan matkalle, joka herättää ystävyyteen, huomaamaan lähimmäiset sekä arvostamaan pieniä arkisia eleitä. Sen myötä mitä Untu matkallaan näkee ja kokee, myös yhteisöllisyys ja muiden auttaminen nousevat arvoon arvaamattomaan.

Untu ja sydäntalven salaisuus sopii erinomaisesti ääneen luettavaksi. Satuun yhdistyvän kuvituksen myötä käsissä on fiilistelykirja, valon kantaja ja ilon tuoja. Tarina on eheä kokonaisuus, ja herkkä sellainen. Ei ihme, vaikka tästä tulisi joulun ajan suosikkikirja.

Pirkko-Liisa Surojeginin kuvitukset ovat persoonallisia ja omaperäisiä, kansikuvaa myöten. Kaunis kertomus saa kuvituksen myötä elävän hengen. Kuvitus avaa mahdollisuuden kokea tarina syvemmällä tasolla, voimistamalla kerronnan synnyttämiä mielikuvia.

Kuvituksen osalta rajauksen eli kuvan kehyksen poissaolo toimii hienosti. Rajaamattomissa kuvissa on läsnä avaruuden tuntu, jossa liikkeelle jää tilaa. Kuvassa oleva liike on olennaista, sillä siinä kiteytyy kuvan henki, joka ilmenee eri tavoilla liikkeen suunnasta riippuen. Etenkin isoissa, koko sivun ja aukeaman täyttävissä kuvissa on mukana vahva seikkailun henki, joka kutsuu lukijaa mukaansa.

Untu tapaa monenlaista väkeä matkansa varrella. Pelottavan ja kunnioitettavan Kekrin, sekä kaikenlaisia omalaatuisia metsän olentoja. Nora Surojegin on hyödyntänyt tekstissä vanhoja kansanuskomuksia satugenreä uudistavalla tavalla, ja lukija saa tutustua ennennäkemättömiin hahmoihin. Untu ja sydäntalven salaisuus kutsuu satuun ja seikkailuun!

Maria Loikkanen