Linkkivinkki! Huippua! ;)

Ööh, ei se edellinen postaus jäänytkään vuoden viimeiseksi. Bongasin Hämeen läänin kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpään blogista Oma huone seuraavan linkin, jota luonnollisesti riensin heti katsomaan, ja nyt suosittelen kaikille muillekin. 😀

Sinikka Vuolan blogi Päivä romaanihenkilönä. Tunnistatko katkelmat, joita blogissa on. Mistä teksteistä, mistä kirjoista?

Arvatkaa vaan tunnistinko, ja arvatkaa vaan jääkö tähän koukkuun. 🙂

Jotta uutta vuotta vain… 😉

Mainokset

Uutta vuotta 2010!

Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2009!

Erinomaisen hyvää ja onnekasta Uutta Vuotta 2010 kaikille!

Mietin, että en ole tainnut ”ikinä” listata omalta kohdaltani vuoden parhaimpia tai vuoden luetuimpia kirjoja näin vuoden päätteeksi, joten teenpä se nyt. Paljon vettä on virrannut sillan alla kirjamaailman osalta tänäkin vuonna, joten eihän tässä tule kuin murto-osa kaikesta siitä, mitä on tullut luettua. Kirkkaimpina mielessä ovat luonnollisesti viime aikojen lukukokemukset, etenkin Patricia A. McKillipin Serren metsissä sekä David Almodin Nimeni on Skellig. Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli odottaa edelleen lukijaansa, joulunpyhät vierähti muiden askareiden parissa vaikka niin itselleni lupasin, että kirjan luen. Vielähän tuota ehtii 😉

Vuonna 2009 luettujen ”ihanuuksien” listallani ovat myös Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltija, Antti Halmeen Metalliveljet (joka oli aivan mahtava!), Päivi Honkapään Meren alku, sekä tietenkin Timo Parvelan Louhi, Sammon vartijoiden kolmas ja viimeinen osa.

Vanhoihin tuttuihin teoksiin on tullut myös tänä vuonna palattua useaan otteeseen. Richard Dubelmanin Holly Hobbie kadonnutta etsimässä, josta kirjoitin joskus silloin kauan sitten aukaistessani Alas taikavirtaa -blogin Vuodatuksen puolella. (Tässä linkki, löytyy blogistani kohdasta Vuodatuksesta siirrettyjä merkintöjä). Susan Cooperin luoma maailma jaksaa kiehtoa vuodesta toiseen, joten olen palannut Pimeä nousee -sarjaan myös tänä vuonna, tosin alkukielellä englanniksi.

Paljon on tullut luettua, mutta ei niin paljon kuin aikaisempina vuosina. Tämä johtui pääasiassa työkiireistä, rahkeet eivät aina riitä työpäivän jälkeen edes lukemiseen. Aikuisten kirjallisuutta tuli luettua tänä vuonna vähän, mutta tässä asiassa laatu korvannee määrän: tutuistuin vihdoin ja viimein Paolo Coelhon teoksiin. Ensimmäinen Coelhoni ikinä oli Valon soturin käsikirjan, jonka ostin omaksi hetken mielijohteesta. Nyt lukuvuoroaan odottavat Zahir sekä Yksitoista minuuttia. Kuulin juuri, että Coelhon Veronika päättää kuolla ja Alkemisti ovat erinomaisen hyvää luettavaa. Saa nähdä, annan niiden vielä odottaa lukuvuoroaan.

Omalta osaltani vuosi alkaa totisesti uusissa tuulissa, sillä jätän pestini Savonlinnan Innovaatiokeskuksessa. Päädyin tähän ratkaisuun monesta eri syystä, vaikka toki huoli toimeentulosta ja kaikista sen sellaisista ”normielämään” liittyvistä asioista painaa. Joskus vain on tehtävä ratkaisuja, jotka eivät muiden mielestä ehkä vaikuta aivan loogisilta tai joita muut eivät ymmärrä, mutta onhan asia kuitenkin niin, että jokainen meistä tekee itse oman elämänsä ratkaisut. Ja kantaa niistä vastuun. Olen kuitenkin sikäli onnekkaassa tilanteessa, että olen vihdoin, vuosien miettimisen jälkeen päässyt sinne mihin halusin, eli asumaan ja luomaan itselleni elämää tänne Savonlinnan seudulle. Asiat ovat järjestyneet tähänkin asti, joten haluan uskoa siihen, että ne järjestyvät tästä eteenpäinkin. Sen vuoksi en esimerkiksi halua ilmoittautua Työvoimatoimiston asiakkaaksi, vaan jatkan yrittämistä työelämän parissa omin eväin. Suomen työttömyysturva on hieno asia, mutta siinä on omat vakavat rasitteensa byrokratian taholta, jotka vaikeuttavat etenkin satunnaisen keikkatyön tekemistä. Tämä, sekä jonkin asteinen pelko omasta passivoitumisesta työttömyysturvan johdosta, ovat pääsyitä siihen, että en työkkärin kirjoille halua.

Toki työstä, etenkin loistavan tiimin kanssa työskentelystä luopuminen, on tuonut mukanaan omat prosessinsa, ehkä eniten luopumisen suruun ja muutoksen pelkoon liittyen. Nämä lienevät ns. normaaleja tunnetilaprosesseja kaikilla muutostiloja läpi käyvillä. Niiden ohessa olen iloinnut etenkin siitä, että sain mahdollisuuden kokea työskentelyn tällaisessa tiimissä, tehdä työtä jota tein, ja ennen kaikkea oppia kaikkia niitä asioita joita opin. Kyllä ilon, onnen sekä onnistumisen hetket pitää myös muistaa, ja niille pitää osata antaa niiden ansaitsema arvo.

Että tällaista täällä. Totisesti on tulossa Uusi Vuosi uusine tuulineen!

Joulua!

Havahduin siihen, että joulu on todellakin pika pikaa ovella. Luntakin on saatu oikein urakalla koko maassa, joten eiköhän tästä valkea joulu tule. Viime jouluna lunta ei juuri ollutkaan, ainakaan täällä idässä, joten mukavalta tämä tuntuu vaikka toki lumen tulossa on myös omat haittapuolensa – etenkin ajokelejä silmällä pitäen.

Joululahjat pitäisi vielä hankkia, onneksi tärkein paketti lähti postissa jo viime viikolla ulkomaille. Vielähän sitä ehtii näitä kotimaan paketteja keräillä kasaan. Ja ei, kirjalahjoja harvemmin kenellekään annan, vaikka tämä ehkä kuulostaakin hassulta. Jotenkin sitä vain elää kirjojen parissa ja maailmassa niin paljon, että ne eivät oikein tunnu luontevilta lahjoilta. Etenkin kun meillä ”koti kotona” kirjoja harrastetaan muutenkin kohtuupaljon. Mieluummin sitä hankkii, tai jos aika antaa myöten, tekee lahjan saajalle jotakin mitä tämä ei taatusti osaa odottaa. Yllätykset ovat jouluna mukavia juttuja. 😉

Kirjoista puheen ollen: tämän vuoden viimeinen kirjapaketti saapui tänään. Paketista löytyi Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli (Tammi 2009). En käsitä, kuinka tämä melkein pääsi lipsahtamaan ”haavistani”, mutta nyt vahinko on korjattu. ”Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli on huima seikkailutarina, joka ammentaa aineksia suomalaisten kansantarinoiden aarteistosta”. Yritän säästää kirjan pyhäpäivien lukemiseksi, mutta kieltämättä polttelee jo aika pahasti. 🙂 Kirjoitan kirjasta ensi vuoden ensimmäiseen Onnimanniin.

Täydensin joulun ajan lukemistoa kirjastovisiitin merkeissä, ja kuten aina, siunasin suomalaista kirjastolaitosta. Siitäkin huolimatta, että Savonlinnassa aiotaan lakkauttaa kaupungin sivukirjastot, mikä on aivan käsittämätöntä toimintaa kaupungin päättäjien taholta. Kaupunki on sen mallinen, että täällä jos missä sivukirjastoja tarvitaan, etenkin lapsia, nuoria sekä liikuntarajoitteisia ajatellen, koska kaupungin laidoilta on pääkirjastolle pitkä matka. Kaiken lisäksi pääkirjasto sijaitsee mäellä, ja sijainti aiheuttaa omat haasteensa etenkin liikkumista ajatellen. Sivukirjastojen lakkauttaminen on käsittämätöntä myös siksi, että käsittääkseni niiden sulkeminen ei juurikaan säästöjä tuo (selvitin kirjaston tilannetta viime talvena toimittajan työn merkeissä, siitä tämä kommentti).

No, siinäpä ”joulun palopuhe” tulikin. Mutta kyllä – Suomen kirjastolaitos on arvokas asia, ja siitä tulisi pitää kiinni. Tämän opin karvaalla tavalla ulkomailla opiskellessani ja ostaessani kaikki kirjat itse. Vaihtoehtoja ei ollut, koska kirjoja ei kirjastosta saanut, toisin kuin täällä Suomessa, jossa useimmilla paikkakunnilla kirjastoissa on myös hyvät tenttikirjavarastot.

Saatan bloggailla joulun aikaan jos siltä tuntuu, mutta tällä erää toivotan lukevalle kansalle oikein Hyvää ja Kirjarikasta joulua!

Turvallista matkaa kaikille joulun ajan matkalaisille!

Palkittuja ja palkintoehdokkaita

Kuluneen vuoden Finlandia Junior -ehdokkuudet (Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus) ja voittaja menivät kohdallani ohitse kaiken muun tohinan lomassa.

Ehdokkaita oli lukuisia, ja kuten muistaakseni mainitsin, kirjoitin Kalevaan Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltijasta (Robustos 2009). Tekstiä ei käsittääkseni ole vielä julkaistu, joten siksi panttaan sen laittamista tänne vielä vähän aikaa.

Tämän vuoden Finlandia Juniorin sai Mari Kujanpään Minä ja Muro, kuvitus Aino-Maija Metsola.

Suomen Nuorisokirjailijat ry on julkistanut omat ehdokkaansa vuoden 2010 Topelius ja Arvid Lydecken -ehdokkaiksi. Tarkempaa tietoa löytyy Grafomaniasta, kuuden kirjailijan blogista.

Suomen Nuorisokirjailijoiden palkintoraati on asettanut Topelius-palkintoehdokkaiksi seuraavat vuonna 2009 ilmestyneet nuortenkirjat:

Karo Hämäläinen & Salla Simukka: Luokkakuva. Tammi.
Sari Peltoniemi: Hämärän renki. Tammi.
Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä. Otava.
Lauri Törhönen: Sello & Pallo : Vaaleansininen rakkaustarina. Tammi.
Juha Vesala: Kaksoiskuljetus. WSOY.

Suomen Nuorisokirjailijoiden palkintoraati on asettanut Arvid Lydecken-palkintoehdokkaiksi seuraavat vuonna 2009 ilmestyneet lastenkirjat:

Reeta Aarnio: Veden vanki. Otava.
Elisabet Aho: Aadan aikaikkuna. Otava.
Anna-Mari Kaskinen (kuv. Matti Pikkujämsä) : Tuulihattu ja tuhat tarinaa. Kirjapaja.
Tittamari Marttinen (kuv. Virpi Penna) : Pastapolkka ja mangotango. Kirjapaja.
Marja-Leena Tiainen (kuv. Väinö Heinonen) : Maiju ja Bao. Tammi.

Asiasta uutisoi myös  Turun Sanomat.

Hienoa hienoa! Onnittelut kaikille ehdokkaille!

Kauan odotetut

Sainpa paketin postissa. Olipa paketissa kauan odotettu kirja: Patricia A. McKillipin Serren metsissä.

😀

Olin ajatellut tilata tämän jo alkusyksystä, mutta arvatkaa vaan. Lievästi ilmaistuna voi sanoa, että ”on ollut kaikenlaista”, ja välillä on tuntunut siltä, että hukkaan itseni tämän ”kaikenlaisen” keskellä. Mutta nyt pysähdyn hetkeksi, ja keskityn hiukan muihin asioihin. Ja siinä samalla nautin McKillipin kirjoittamasta valtavan hienosta tarinasta. En ole vielä pitkälle päässyt, mutta jo nyt tarina imee mukaansa valtavalla voimalla.

Sainpa toisenkin paketin postissa. Sieltäpä löytyi David Almondin Nimeni on Skellig.

😀

Nimeni on Skellig ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi joskus 2000-luvun alussa, tämä viime kesänä ilmestynyt on kolmas painos. Siitä huolimatta tulimme Onnimannin päätoimittajan kanssa siihen tulokseen, että kirjasta kannattaa kirjoittaa – Tuula oli sitä mieltä että kyseessä on niin hieno tarina, että ei haittaa vaikka on kolmas painos menossa (yleensä arvioita kirjoitetaan vain ensimmäisistä painoksista). Minä tietysti innostuin välittömästi. Kuinka voisi tällaisesta olla innostumatta. Kunnon tarinan äärelle kun pääsee, mikäpä sen hienompaa? 😉

Joulun aikaa ja taikaa kaikille!

(Joulun ajasta ja taiasta tuli mieleen tällainen hieno kirja, jonka isäni oli ostanut: Joulun paras lahja. Suosittelen!)