Alas taikavirtaa

Vuoden ensimmäisen Onnimannin Puntarissa oli myös Hanna Kökön geokätkö-aiheisista romaaneista kirjoittamani arvio. Niin työntäynteistä, sekä ”niiden oikeiden töiden” että kaikenkarvaisten piha- ja puutarhahommien, on tämä kevät ollut, että en meinannut ensinkään muistaa arviota tänne laittaa.

Onneksi sattui eteen mielenkiintoinen keskustelu, jossa sivuttiin myös geokätkö-aiheisia teoksia, ja sen myötä muistin myös tämän arvion.

Kovasti tykkäsin Hanna Kökön tyylistä, etenkin tavasta jolla Kökkö kuvaa lapsihenkilöhahmon sisäisiä möykkyjä, solmukohtia, sekä sitä kuinka nuo solmut saa avattua, jos aikuinen malttaa olla lapsen kanssa aidosti läsnä ja kuulla tämän huolia.

Hanna Kökkö: Kätkö & Vaara

Kätkö, 181 sivua

Vaara, 157 sivua

Kustannus-Mäkelä 2013

Geoseikkailijoiden matkassa

Hanna Kökön Kätkö ja Vaara ovat suunnattu noin 11-14 -vuotiaille lukijoille. Kätkö esittelee sympaattisen kuudesluokkalaisen Manun, joka vetää ongelmia puoleensa magneetin lailla. Mikään ei tahdo sujua, ei koulussa eikä kotona, paitsi geokätköily. Karseinta on se, että äidillä on uusi miesystävä, joka on kaiken lisäksi poliisi! Tosin asiaa hieman parantaa maailman hienoin poliisikoira Vatanen.

Kätkö on seikkailuteemojen ohessa hyvin psykologinen teos, sillä geokätköilyharrastuksen lomassa kulkee koko ajan isona juonteena Manun sisäiset pelkotilat, joita poika kutsuu ”Möykyksi”, ja jotka ovat syvällä Manun sisällä kätkössä. Stressaantunut ja pelokas poika on lopen tympääntynyt elämäänsä, mutta onneksi sattuma astuu peliin: Manu tutustuu Helmiin, samanikäiseen tyttöön, joka on myös kiinnostunut geokätköilystä. Helmi ja Manu ystävystyvät, ja vihdoin tuntuu siltä että Manunkin huolet helpottavat. Mutta varsinainen seikkailu on vasta alussa, sillä selvää on, että kotikaupungissa on jotakin hämärää tekeillä.

Loppua kohden tarina kuroutuu hienolla tavalla kiinni Manun oppiessa luottamaan äidin miesystävään Makeen. Lisäksi puheyhteys äidin ja Manun välille löytyy uudelleen. Sen myötä pojan sisällä kätkössä ollut ”Möykky” ja siihen liittynyt syyllisyys katoaa savuna ilmaan, kun Manulle selviää miksi isä on vankilassa, ja mistä isän ja äidin ero johtui.

Vaara jatkaa Manun tarinaa, joka tällä kertaa sijoittuu pohjoisen vaaramaisemiin Ylitorniolle, jonne Manu ja Helmi lähtevät Manun isän luokse syyslomalla. Manu tapaa isänsä ensimmäistä kertaa vuosiin, ja jännittää kaikkea. Myös isän kotia, joka on suvun vanha kotipaikka keskellä erämaaseutua. Lähellä on Pirunvaara, ja autioksi jäänyt talo. Taloon liittyy tragedia, jota Manun ja Helmi päätyvät selvittämään.

Vaara keskittyy Manun ja tämän isän väliseen suhteeseen, sekä Manun ja Helmin ystävyyteen. Geokätköily kulkee jälleen erittäin luontevasti mukana ja ohjaa tarinaa uusiin käänteisiin. Manu on alkanut luottaa itseensä ja opettelee nyt miten isän kanssa ollaan. Isän ja pojan välisen suhteen kuvaus liikuttaa paikoittain kovasti, ja onneksi säilyttää loppuun asti luontevuutensa. Se, että Manun isä on ollut vankilassa on ensin Möykky, mutta tätäkin mörköä Kökkö lähestyy taitavasti ja rauhallisesti, jolloin se purkautuu melkein kuin itsestään.

Hanna Kökkö on kirjoittanut syvältä luotaavan sarjan, joka tempaisee aikuisenkin lukijan mukaansa. Napakka kerronta ja juoheva juonenkuljetus hallitsee molempia romaaneja, ja ihmissuhdekuvaukset sekä geokätköilyseikkailut rullaavat luontevasti mukana. Tekstissä ei ole mitään turhaa. Lisäksi tarinoissa on syvyyttä, sillä etenkin Manun henkilöhahmolla on tilaa kasvaa ja kehittyä sekä tilaa tuoda tunnot esille. Sarjan soisi tavoittavan kohderyhmän lisäksi muitakin lukijoita.

Maria Loikkanen

Ohessa Onnimanniin kirjoittamani arvio Johanna Hulkon kahdesta Geoetsivä-teoksesta. Kevään Onnimanni, eli 2. numero on erikoisnumero, joka perustuu Miten kuvitukseni ovat syntyneet -luentosarjaan. Kyseiseen numeroon ei ole tulossa kirja-arvioita. Onnimannissa julkaistuihin arvioihin palaan syksyllä, todennäköisesti lokakuun alkupuolella.

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa kaikille – ja lukuiloa!

Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus

164 sivua

Geoetsivät ja vaeltava aave

163 sivua

Karisto 2013

Geoetsivät laittavat tuulemaan

Johanna Hulkon Geoetsivät -sarja tarjoaa turvallista seikkailumeininkiä ala-aste ikäisille lukijoille. Sarja rakentuu pitkälti geokätköilyn ympärille, eli tarinat etenevät mysteerien ratkomisen merkeissä, ajoittain melkeinpä salapoliisitarinan hengessä. Iso teksti edesauttanee sitä, että juuri lukemaan oppineetkin voisivat viihtyä kertomusten parissa.

Geokätköily on intohimo sarjan päähenkilöille eli viidesluokkalaiselle Raparperille ja neljäsluokkalaiselle Emmille. Geoetsiviin liittyy myös Salli, Emmin mainio ja tomera pikkusisko. Ensimmäisessä osassa Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus tytöt ratkovat metsästä löytyvää mysteeriä, ja tutustuvat samalla Majaviin, lähiseudun vikkeliin partiopoikiin, jotka pelastavat tytöt pulasta.

Geoetsivät ja vaeltava aave jatkaa Geoetsivien tarinaa, ja tuttu henkilöhahmokaarti laittaa jälleen tuulemaan. Partiopojista ja tytöistä on tullut hyviä ystäviä, ja pojat ovat liittyneet Geoetsiviin. Tämä tuo kokonaisuuteen uutta ulottuvuutta esimerkiksi yhteistyön opettelun myötä, kun uusi geokätkö syntyy lasten yhteisen voimanponnistuksen tuloksena.

Tarina keskittyy koulun alkamiseen ja koulussa tapahtuviin muutoksiin, minkä johdosta aikuiset henkilöhahmot ovat enemmän läsnä kuin ensimmäisessä osassa. Tämä toimii myös kerronnallisena lisämausteena, sillä aikuiset henkilöhahmot, kuten Raparperin isä ja koulun rehtori ovat melkoisia karikatyyreja ja vaikuttavat lasten silmissä lähinnä hölmöläisiltä. Lasten ihmetellessä aikuisten edesottamuksia lukija saa taas lisää naurun aiheita.

Johanna Hulkko on luonut mainion konseptin, joka laittaa lukijan katselemaan maailmaa kaikkialla arvoituksia näkevien lasten silmin. Teksti on rentoa ja oivaltavaa, eikä siinä onneksi ole opettavaisesta sävystä tietoakaan. Sarja sopii vallan mainiosti myös lukijoille, jotka eivät harrasta geokätköilyä, sillä molempien teosten lopusta löytyy oivalliset ”geokätköilyn perustietopaketit”. Samoin teoksista löytyy mysteerikätköarvoitukset joita voi itse koittaa ratkoa.

Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus on Hulkon ensimmäinen lastenkirja, teos palkittiin Arvid Lydecken -palkinnolla.

Maria Loikkanen