Alas taikavirtaa

Ohessa Kalevaan kirjoittamani arvio Rick Riordanin Labyrinttitaistelusta. Koin tehtävän haastavaksi: Labyrinttitaistelu on sarjan neljäs (suomennettu) osa, ja kirjoitin kirjasta sekä Savon Sanomiin että Kalevaan – eri tekstit luonnollisestikin. Samaa kritiikkiä ei voi myydä eri lehtiin, ja noin ylipäänsä kritiikkien kirjoittamista ajatellen sellaisessa ei olisi mitään järkeä.

Haastavaksi koin tässä tapauksessa eritoten sen, että kuinka yhdistän noin parin tuhannen merkin tekstiin kaikki elementit, joita arviossa pitäisi olla: Savon Sanomista sanottiin, että he haluaisivat ajoittaa tekstin julkaisun elokuvan ensi-iltaan – Riordanin Percy Jackson -sarjan ensimmäinen osa Salamavaras tuli elokuvateattereihin viikko sitten. Sitä silmällä pitäen tuli teksti siis koostaa silmällä pitäen sarjassa ilmestyneitä osia sekä elokuvaa ja sitten vielä Labyrinttitaistelu -kirjaa. Tulin todenneeksi sen saman minkä olen todennut aika usein: lyhyen tekstin kirjoittaminen on haastavaa hommaa. Pituudessa on se hyvä puoli, että asiaa voi käsitellä monesta eri näkökulmasta, mutta lyhyessä tekstissä ei vaan yksinkertaisesti näin voi toimia.

Tässä arvio.

Antiikin myytit heräävät jälleen eloon – nyt myös valkokankaalla

Rick Riordan: Labyrinttitaistelu

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Otava 2010

367 s.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää Percy Jacksonin omalaatuisessa maailmassa. Sarjan avausromaanista Salamavaras tutuksi tullut nuori mies kohtaa uusia haasteita sarjan tuoreimmassa suomennoksessa Labyrinttitaistelu. Teini-ikäinen Percy Jackson on merenjumala Poseidonin poika, siten siis puolijumala itsekin. Verenperintönsä myötä Percy omaa myös erikoiskykyjä, jotka luonnollisesti asettavat hänet myös jumalten vihollisten maalitauluksi.

Antiikin mytologia tulee Percy Jackson -sarjan myötä lukijalle tutuksi, tosin Riordan on käyttänyt runsaasti myös omaa vilkasta mielikuvitustaan herättäessään myytit eloon uusien tarinoiden muodossa. Tällä kertaa vanhojen jumalten eli titaanien valtias Kronos hamuaa valtaa. Taistelu Olymposten jumalien ja titaanien välillä on käynnistymässä. Percy ystävineen ottaa haasteen vastaan. Annabethin johdolla nuoret lähtevät antiikin myyteistä tuttuun labyrinttiin, jonka Daidalos aikanaan rakensi. Labyrintti on elänyt omaa elämäänsä tuhansia vuosia, ja laajentunut eri puolille maapalloa. Matkansa aikana nuoret huomaavat, että labyrintti ei ole ainoa asia joka on säilynyt elossa vuosituhansia.

Antiikin mytologia tarjoaa sarjalle vankan perustan ja mahdollisuudet vaikka kuinka monen kirjan kirjoittamiseen. Välillä tyhjäpäiseltä vaikuttava miekan heiluttaminen saa mytologian kautta ulottuvuuksia, jotka tarjoavat lukijalle suoraviivaisen toiminnan lisäksi ajatuksen ruokaa.

Amerikkalainen kirjailija Rick Riordan on Percy Jacksonin fiktiivisen maailman myötä luonut kaupallisen ilmiön, joita tuntuu ajallemme tyypillisesti pulpahtelevan pintaan vähän väliä. Ei liene yllättävää, että Percy Jackson ystävineen nähdään nyt myös valkokankaalla. Ensi-illassa oleva Salamavaras -elokuva tarjonnee seikkailuhengen lisäksi myös aimo annoksia vaikuttavia erikoistehosteita. Itse kirjasarja on edennyt jo pitkälle, Labyrinttitaistelu on sarjan neljäs osa. Viides osa The Last Olympian, ilmestyi alkukielellä englanniksi keväällä 2009.

Teksti Maria Loikkanen

Ohessa kritiikki, jonka kirjoitin Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltijasta Kalevaan.

Jutusta näemmä puuttuu otsikko. Olen ilmeisesti tallentanut itselleni sellaisen version tiedostosta, josta otsikko jäänyt pois. Tai sitten toimituksessa on saatu keksiä otsikko puolestani… 😉 Noh, palautetta en ole asian johdosta saanut, joten se lienee ok kaikin puolin.

Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija

Robustos 2009

Siiri Enorannan esikoisteos Omenmean vallanhaltija vie lukijan matkalle sadun ja fantasian maailmaan. Omenmea on Nezsandran ja Ninirin koti, jonka seikkailun täyttämiä päiviä tytöt rakastavat. Kun Ninir loukkaantuu vakavasti, Neszandra eli Nez päättää pelastaa ystävänsä keinolla millä hyvällä. Ainoa keino on hakea hitunen valtaa kaikkien muiden maailmoiden vallanhaltijoilta. Nez lähtee matkaan uskollisen ratsunsa Humun kanssa. Ymmärrys siitä, että muita maailmoja on oikeasti olemassa, ja mitä ystävän pelastaminen vaatii, asettaa Nezin koetuksien eteen kerta toisensa jälkeen.

Tarina on ihastuttava. Fantasia ja satu sekoittuvat luontevasti toisiinsa, kietoutuen elämän tummiin ja pelottavilta tuntuviin asioihin Nezin kohtaamien haasteiden kautta. Henkilöhahmona Nezsandra käy läpi omaa kasvuprosessiansa, teema joka kulkee niin kutsutun quest -fantasian ytimessä: henkilöhahmo kasvaa kokemiensa seikkailujen myötä kantamaan vastuun omista teoistaan, jaksaen uskoa oman tehtävänsä merkitykseen. Vaikka Nez ei kaikkea kokemaansa ja oppimaansa heti ymmärräkään, jaksaa hän silti uskoa omaan selviämiseensä ja ystävänsä pelastumiseen.

Rakenteeltaan Omenmean vallanhaltija muistuttaa venäläisiä ihmesatuja, joissa henkilöhahmo suorittaa taikavoimien tai taikaesineen avulla tehtävän toisensa jälkeen, kunnes saavuttaa päämääränsä. Nez kiertää Humun kanssa maailmasta toiseen, vailla toivoa kotiin pääsystä ennen kuin tehtävä on suoritettu. Osa tehtävistä vaatii ajattelua, osa fyysistä suorittamista, ja osassa tunteet ovat suuressa roolissa. Matkansa aikana Nez alkaa ymmärtää mitä vallanhaltijat ovat, ja mitä valta voi ihmiselle tehdä, niin hyvässä kuin pahassa.

Siiri Enoranta on kirjoittanut kauniin esikoisteoksen. Tarinan hienosäikeiset kudelmat muodostavat kokonaisuuden, jonka lomassa lukija saa tutustua myös kiinnostavaan henkilöhahmogalleriaan.

Tarina sopii mainiosti myös perheen pienimmille ääneen luettavaksi.

Teksti Maria Loikkanen