Onnittelut voittajalle!

Vuoden 2011 Finlandia Junior -palkinnon on voittanut Vilja-Tuulia Huotarinen teoksellaan valoa, valoa, valoa.

Vilja-Tuulia Huotarinen on voittanut nuorten seksuaalisuutta kuvaavalla romaanillaan valoa valoa valoa Finlandia Junior -palkinnon. Palkinnon valinneen muusikko Paula Vesalan mukaan kirjan kieli elää kuin runo tai laulu.

Ylen uutisointiin pääset tästä linkistä.

Onnittelut voittajalle!

Mainokset

Nuortenkirjapalsta Kainuun Sanomissa

Kainuun Sanomissa on ilmestynyt tänään niin kutsuttu nuortenkirjapalsta, tahtoo sanoa useammasta kirja-arviosta koostuva kokonaisuus, jota olen tässä pitkin syksyä koostanut ja muokannut. Kokonaisuudessaan tämä nuortenkirjapalsta koostuu kolmesta lyhyestä esittelystä, yhdestä täyspitkästä kritiikistä, sekä 10 kirjan suosituslistasta.

Palstalle valikoitui seuraavat kirjat:

Lyhyeen esittelyyn

Sophie Jordanin Liekki (Nemo 2011)

Tuija Lehtisen Piiitkä jäähy (Otava 2011)

Marja-Leena Tiaisen Kahden maailman tyttö (Tammi 2011)

Täyspitkän kirjakritiikin kirjoitin Sari Peltoniemen teoksesta Kuulen kutsun metsän peittoon (Tammi 2011).

Esiteltävien teosten päävalintakriteeri oli tarjota niin laaja esittely syksyn 2011 nuortenkirjallisuudesta kuin näissä puitteissa mahdollista. Joukossa on fantasiaa, poikakirja ja realistista kirjallisuutta (tytöille ja pojille) sekä ulkomainen teos, ja suositeltavien 10 kirjan listassa laajemmin sekä ulkomaista että kotimaista kirjallisuutta. Pääpainopiste on kotimaisen nuortenkirjallisuuden esittelyssä, koska Suomessa ilmestyy vuosittain paljon laadukasta kotimaista (lasten- ja) nuortenkirjallisuutta, jota on syytäkin esitellä. Ja koska nykyään ilmestyy myös paljon fantasiaa (sekä kotimaista että ulkomaista fantasiaa) etenkin nuorille, olisi genren poisjättäminen ehkä jopa silmiinpistävää.

Kirjat valikoituivat laadun perusteella, eivät kustantamoperusteisesti. Tosin esimerkiksi WSOY:n teokset jäivät kokonaan esiteltävien joukosta pois syystä että yritin useaan otteeseen saada WSOY:lle yhteyttä, mutta kukaan ei vastannut. Ei puheluihin eikä sähköposteihin. Lisäksi soittaessani taloon ilmeni että kyseisen viestintäihmisen numero ”ei ole enää käytössä” (vaikka numero oli nettisivuilla esillä…), joten eipä kai ihmekään että sähköpostiin ei kukaan vastannut. Eli esiteltäviä kirjoja ei sieltä suunnalta koskaan saapunut, vaikka niitä yritettiin kyllä hankkia.

Kenellä on tunnukset Kainuun Sanomien näköislehteen, tai vielä parempi – kuka voi lukea paperilehteä! – näkee palstan kokonaisuudessaan. Itse en ole sitä vielä nähnyt, tämän päivän Kainuun Sanomat lienee postissa matkalla luokseni. Käsittääkseni palsta ilmestyy myös Lapin Kansassa sekä Pohjolan Sanomissa (edit: kirjoitin aikaisemmin Pohjalaisessa, pahoittelen virheellistä tietoa!). Kävin kurkkimassa molempien kulttuurisivuille, ja Lapin Kansan kritiikki-osastolta löysin kaksi palstan lyhyemmistä arvioista. Tässä linkki Pohjolan Sanomien Arvostelut-sivulle, mutta en ainakaan vielä bongannut tekstejäni sieltä. Tässä linkki myös Kainuun Sanomien kulttuurisivuille, josta löytyy ”Arvostelut”-osio, tosin palsta ei ainakaan vielä ollut tullut siellä julki.

Näin. Nuortenkirjallisuus on minulle sydämen asia, ja tällä tavoin pyrin tekemään oman osani – hankkimaan teoksille näkyvyyttä ja avartamaan suomalaisten näkökulmia sen suhteen, kuinka paljon tässä maassa vuosittain ilmestyy korkeatasoista ja laadukasta nuortenkirjallisuutta!

Spekulatiivinen fiktio elää hedelmällistä aikaa Suomessa

Kirjoitin pitkästä aikaa ihan ”artikkeli artikkelin” spekulatiiviseen fiktioon liittyen. Artikkeli ilmestyi Onnimanni-lehdessä muutama viikko sitten (Onnimanni 3/2011).

Teksti Maria Loikkanen

Sysilouhista Tähystäjäneitoon

Lasten ja nuorten spekulatiivinen fiktio elää hedelmällistä aikaa Suomessa

Spekulatiivinen fiktio on elänyt nousukautta 2000-luvun taitteen jälkeen. Spekulatiivinen fiktio, eli spefi, on yhä useammin käytetty yleisnimitys fantasiakirjallisuudesta, tieteiskirjallisuudesta eli scifistä, kauhufantasiasta, sekä maagisesta realismista. Vaikka genrellä on Suomessa jo pitkään ollut luja pohja, 1980-90-luvuilla käännöskirjallisuus hallitsi alaa. Maailmalla sittemmin vallinneen fantasiabuumin vanavedessä kotimainen spefi on noussut vahvasti, etenkin lasten ja nuorten kirjallisuuden kentällä.

Spefi on vankalla pohjalla

Kotimaisen lasten ja nuorten kirjallisuuden parissa on onneksi aina ollut vahvoja ja persoonallisia kirjoittajia, näin myös spekulatiivisen fiktion saralla. Spefiä ovat vieneet eteenpäin pioneerit, jotka kokeilevat tekstien teemoilla, rakenteilla sekä henkilöhahmoilla rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi Sari Peltoniemi, Anu Holopainen, Ritva Toivola ja Ilkka Auer ovat pitkän linjan kirjoittajia, jotka ovat avanneet monipuolisia uusia maailmoja lukijoille. Sen sijaan että teoksissa tarjoiltaisiin tiettyihin näkökulmiin sidottuja moraalisia opetuksia avaruusseikkailujen tai fantasiatarinoiden muodossa, kotimaisista lapsille ja nuorille kirjoitetuista teoksista löytyy syvyyttä ja haastetta, joka viehättää myös aikuisia lukijoita.

Ilkka Auerin Sysilouhien sukua -sarja on malliesimerkki vahvasti omaäänisestä ja moniulotteisesta kotimaisesta fantasiasta, jossa kuvataan sekä yksilön että yhteisön muutosta. Kertomuksen päänäyttämönä toimii fantasiamaailma, jossa tarinan päähenkilö saa tietää omaavansa maagisia kykyjä, ja joka kasvaa aikuiseksi tietäen joskus kohtaavansa pahuuden, joka pitää voittaa. Klassisia fantasiakirjallisuuden aineksia hyödyntäen Auer on luonut vaikuttavan tarinakokonaisuuden urautumatta toistamaan jo kirjoitettuja kertomuksia. Persoonallinen tarina yllättää lukijan kerta toisensa jälkeen.

Genre blending

Kirjoittajien kokeilunhalua on palvellut myös ”genre blending”, eli lajityyppien keskinäinen vuorovaikutus, joka on toiminut vahvana pohjana uuden luomiselle. Näin myös Ritva Toivolan teoksissa. Tuotteliaan kirjoittajan tekstien painopiste on satu- ja fantasiateksteissä. Toivolan teoksissa Turmankukka, Rautalintu ja Ruosteusva ulkomaailmasta tullut paha pyrkii valloittamaan Anubis-planeetan ja orjuuttaman sen asukkaat, jotka kuitenkin ryhtyvät vastarintaan. Teokset muodostavat itsenäisistä tarinoista koostuvan trilogian, jossa fantasian ja scifin ainekset luovat tarinarakenteille vahvan pohjan. Toivolan uusimmissa teoksissa Tuomas Karhumielessä sekä Anni Unennäkijässä spekulatiiviset elementit yhdistyvät kiinnostavalla tavalla suomalaiseen talonpoikaishistoriaan.

”Genre blendingin” myötä spekulatiivisen fiktion sisällä on tapahtunut myös eriytyvää kehitystä. Siitäkin huolimatta kuinka vähän Suomessa scifiä ilmestyy, on usein scifin alalajiksi luokiteltu dystopia alkanut selvästi erottua omaksi lajityypikseen. Dystopialle on tyypillistä tarinamaisema, jossa kuvataan tulevaisuuden epätoivottavaa yhteiskuntaa. Seita Parkkolan teokset Viima ja Usva ovat osaltaan avanneet tietä dystopian omaäänisyyden kehittymiselle ja oman suunnan löytämiselle. Vahvaa pohjustusta tekevät myös Anne Leinonen ja Eija Lappalainen Routasisaruksissa, jossa spekulatiivisen fiktion eri lajityypit sekoittuvat iloisesti, luoden vahvan kokonaisuuden. Routasisarukset ottaa oman paikkansa dystopian edustajana.

Ominaispiirteitä

Fantasiakirjallisuuden osalta spekulatiiviselle fiktiolle tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi suomalaisen kansanperinteen ja tarinaperinteen, kuten luontoon ja yliluonnollisiin olentoihin liittyvien tarinoiden monipuolinen uusiokäyttö, joka on rikastuttanut kotimaista spefiä suuresti. Timo Parvelan Sammon saaga on oiva esimerkikki kotimaisesta fantasiasarjasta, jonka tarina koostuu sekä nykyajan että menneen ajan suomalaisen kansanperinteen ja tarinaperinteen palasista. Hienoa on myös se, että asiaan kuuluvat taistelukuvaukset ovat osa Sammon saagaa, mutta itse tarina ei jää taistelun jalkoihin.

Kotimaisen spefin saralla ilmestyy selkeästi enemmän lapsille ja nuorille suunnattuja teoksia. Aikuisille suunnattu scifi tai fantasia on harvinaisempaa. Esimerkiksi Helena Wariksen esikoinen Uniin piirretty polku ja teoksen jatko-osa Sudenlapset edustavat aikuisille suunnattua realistista fantasiaa. Realistiselle fantasialle on ominaista tarinamaailman tapahtumien joskus jopa rehevän suorasukainen kuvaus, ehkäpä tämän katsotaan olevan nuorisolle liikaa.

Kotimaisen aikuisten ja nuorten kirjallisuuden välinen raja vaikuttaa monesti veteen piirretyltä viivalta. Etenkin nuorten kirjallisuuden luokitteluun liittyvä kursailu kummastuttaa välillä. Suomessa kuitenkin ilmestyy vuosittain lukuisia lapsille ja nuorille suunnattuja ulkomaisia spefi-teoksia, joiden tarinat pitävät sisällään käsittämättömän määrän väkivaltaa. Näin esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli -trilogiassa, sekä Rick Riordanin Percy Jackson -teoksissa. Siinä missä monissa ulkomaisissa spefi-kertomuksissa on paljon väkivaltaa, kotimaiselle spefille on tyypillistä rauhallisempi ote tarinan tapahtumien tasolla.

Esikoiskirjailijat ja spefi

Kotimaisen spekulatiivisen fiktion vahva nousu näkyy myös esikoiskirjailijoiden teoksissa. Yhä useampi esikoiskirjailija kirjoittaa spefiä. Antti Halmeen esikoinen Markus Light ja palautuspullon henget on avaus humoristisen seikkailufantasian saralle, siinä missä kirjailijan seuraava teos Tulileikit johdattelee lukijaa shamanistisen maailman salaisuuksiin.

Maria Turtschaninoffin Arra ja Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltija ovat esikoisteoksia, joissa fantasiateemat kulkevat käsi kädessä sadun elementtien kanssa. Moniulotteiset tekstit tarttuvat isoihin teemoihin kuten perheen ja läheisten merkitykseen, joita käsitellään koskettavilla tavoilla tarinan kautta. Molemmat teokset saivat Finlandia Junior -ehdokkuuden. Hanna van der Steen puolestaan tutustuttaa esikoisteoksessaan Ennustus lukijan ”terrypratchett” -tyyppiseen huumorifantasiaan, jossa leikitellään myös sadun elementeillä.

Uusia suuntia

Kotimaista ja ulkomaista spekulatiivista fiktiota ilmestyy nykyään monilta kustantajilta. Kotimaisen spefin hedelmällisistä ajoista kertoo myös Kustannusosakeyhtiö Teoksen järjestämä fantasia- ja scifi -kilpailu, jollaista ei ole Suomessa järjestetty aikoihin. Kilpailun tulokset julkistettiin 2011 Finnconissa, voiton vei Emmi Itäranta teoksellaan Veden muisti. Veden muisti ilmestyy Teokselta keväällä 2012.

Kotimaisen spekulatiivisen fiktion tuoreimpia rajanylityksiä on Anneli Kannon ja Terhi Rannelan kirjoittama Tähystäjäneito, joka aloittaa kolmiosaisen fantasiasarjan. Molemmille kirjoittajille fantasia on uusi aluevaltaus. Spekulatiivinen fiktio elää Suomessa positiivista muutoskautta rohkeiden ja osaavien kirjoittajien ansiosta.

Taas se aika vuodesta

Ai mikä aika? No Finlandia-aika. Finlandia Junior -ehdokkaat on julkistettu, YLE uutisoi asiasta tänään verkkosivuillaan.

Ehdokaslista lyhyesti tässä, YLEn sivuilta voi lukea tarkemmin.

Vuoden 2011 Finlandia Juniorista kilpailevat Hannu Hirvosen ja Pia Sakin Rakastunut krokotiili, Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa, valoa, valoa, Hannele Huovin ja Kristiina Louhin Jättityttö ja Pirhonen, Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset, Sisko Latvuksen Kaukana omalta maalta sekä Marjatta Levannon ja Julia Vuoren Taivaallinen suurperhe.

Iloitsin ja iloitsen erityisesti siitä, että Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Routasisarukset on myös ehdokkaana. Huippua! 😀

Onnittelut kaikille ehdokkaille!

Jännitys tiivistyy tulevina viikkoina, voittaja julkistetaan 23.11.2011.

😉