Patricia A. McKillip: Serren metsissä

Ohessa Patricia A. McKillipin Serren metsistä Sanomalehti Kalevaan kirjoittamani kritiikki. McKillip on eräs lempikirjailijoistani, ja Serren metsissä ”räjäytti potin” etenkin mitä ironiaan tulee – McKillipilta aiemmin suomennetut Unohdettu Ombria sekä Basiliskin laulu ovat paljon ”tummempia” tekstejä, välillä syntyy jopa toivottomuuden tunne. Serren metsien sivuille on kätketty ironiaa ja sen lisäksi myös muita huumorin lajeja alusta loppuun saakka. Ja pidin siitä kovasti. Ehkä minulla on nyt vain ”joku sellainen kausi” menossa, että tarvitsen iloisia asioita elämääni, ja McKillipin ironia vetosi minuun siitä syystä. 🙂

Patricia A. McKillip: Serren metsissä

Karisto 2009

Suomentanut Natasha Vilokkinen

Maailman kaunein ja kauhein satu

Patricia A. McKillipin Serren metsissä on klassisen sadun raameihin puettu fantasiakertomus kuninkaallisista, velhoista ja kahdesta valtakunnasta. Paha kuningas haluaa valloittaa toisen valtakunnan keinolla millä hyvänsä. Niinpä valloittajavaltakunnan prinsessa lähetetään toisen kuninkaan prinssille morsiameksi, jotta verilöylyltä vältyttäisiin. Paha vain, että prinssi ei haluaa prinsessaa, valtakunnasta puhumattakaan, koska on joutunut kultaisen tulilinnun lumoamaksi. Prinssi juoksentelee pitkin Serren metsiä puolihulluna, ja prinsessa yrittää selvitä tilanteesta parhaimpien keinojensa mukaan.

Serren metsissä yllättää erittäin positiivisesti. McKillipilta aikaisemmin suomennetut tarinat ovat olleet hyvin tummasävyisiä, vaikkakin tummat sävyt nousevat esille myös Serren metsien kohdalla. Tarina on juonirakenteensa ja niihin sidottujen tapahtumien osalta suorastaan hirvittävä, mutta tapa jolla se kerrotaan, on lumoava. Kokonaisuudesta syntyy uskomattoman hienovivahteinen kudelma.

Serren metsien synkkyydessä valona loistaa huumori. Runollisia lauseita verhoava ironia sävyttää koko tarinan. Ironian vanavedessä lukija nauraa ääneen tapahtumien kiepsahtaessa kerta toisensa jälkeen päälaelleen, kun velho pelastaa prinsessaa, joka pelastaa prinssiä, joka pelastaa velhoa, joka pelastaa kuningaskuntaa. Kaiken sydämessä on kultainen tulilintu, joka lentää Serren ikiaikaista taikuutta sykkivissä metsissä laulaen ja lumoten metsän kulkijat.

Patricia A. McKillip on palkittu amerikkalainen kirjailija ja nykyfantasian kärkinimiä. Serren metsien myötä McKillip on jälleen kerran kutonut tarinan, josta ei yksinkertaisesti voi päästää irti ennen kuin se saavuttaa päätöksensä.

Nuoremmille lukijoille Serren metsissä saattaa yksin luettuna olla hieman pelottava, mutta esimerkiksi ääneen luettuna tämä saattaisi toimia varsin hienosti.

Teksti Maria Loikkanen

Mainokset

Kauan odotetut

Sainpa paketin postissa. Olipa paketissa kauan odotettu kirja: Patricia A. McKillipin Serren metsissä.

😀

Olin ajatellut tilata tämän jo alkusyksystä, mutta arvatkaa vaan. Lievästi ilmaistuna voi sanoa, että ”on ollut kaikenlaista”, ja välillä on tuntunut siltä, että hukkaan itseni tämän ”kaikenlaisen” keskellä. Mutta nyt pysähdyn hetkeksi, ja keskityn hiukan muihin asioihin. Ja siinä samalla nautin McKillipin kirjoittamasta valtavan hienosta tarinasta. En ole vielä pitkälle päässyt, mutta jo nyt tarina imee mukaansa valtavalla voimalla.

Sainpa toisenkin paketin postissa. Sieltäpä löytyi David Almondin Nimeni on Skellig.

😀

Nimeni on Skellig ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi joskus 2000-luvun alussa, tämä viime kesänä ilmestynyt on kolmas painos. Siitä huolimatta tulimme Onnimannin päätoimittajan kanssa siihen tulokseen, että kirjasta kannattaa kirjoittaa – Tuula oli sitä mieltä että kyseessä on niin hieno tarina, että ei haittaa vaikka on kolmas painos menossa (yleensä arvioita kirjoitetaan vain ensimmäisistä painoksista). Minä tietysti innostuin välittömästi. Kuinka voisi tällaisesta olla innostumatta. Kunnon tarinan äärelle kun pääsee, mikäpä sen hienompaa? 😉

Joulun aikaa ja taikaa kaikille!

(Joulun ajasta ja taiasta tuli mieleen tällainen hieno kirja, jonka isäni oli ostanut: Joulun paras lahja. Suosittelen!)