Kirjoitin Savon Sanomiin arvion Nora Surojeginin ja Pirkko-Liisa Surojeginin yhteistyön tuloksena syntyneestä ihastuttavasta sadusta Untu ja sydäntalven salaisuus. Alla on toimitukseen lähettämäni teksti, edellä olleesta linkistä pääsette Savon Sanomien verkkosivuille lukemaan siellä olevan lyhennetyn version.
Olisin mielelläni katsonut teosta uudelleen tätä postausta kirjoittaessani, palatakseni sen tunnelmiin. Vaan enpä löytänytkään sitä mistään. Liekkö tonttu vienyt 😉
Luulen kuitenkin että olen jättänyt sen mökille. Siellä kirjaa totisesti sopiikin lukea tunnelmansa puolesta – rauhallisessa maalaismaisemassa, jossa aitan kulmalta kuuluva rapiva herättää mielikuvituksen eloon!
Lapsille ja lapsen mielisille tämän syksyn kirja-aiheinen joululahjavinkkini on ilman muuta tämä tunnelmallinen teos. Mukavaa alkavaa joulun aikaa kaikille!
Nora Surojegin & Pirkko-Liisa Surojegin:
Untu ja sydäntalven salaisuus
Otava 2012
100 s.
Sydäntalven salaisuutta etsimässä
Nora ja Pirkko-Liisa Surojeginin yhteistyönä syntynyt Untu ja sydäntalven salaisuus on valloittava kertomus pienestä olennosta, joka löytää merestä postikortin. Kortissa lukee ”Joulun valoa!”. Koska Untu ei tiedä mikä tai mitä joulu ja joulun valo on, lähtee hän pohjoiseen etsimään sitä.
Nora Surojeginin lämmin ja humoristinen teksti vie lukijan matkalle, joka herättää ystävyyteen, huomaamaan lähimmäiset sekä arvostamaan pieniä arkisia eleitä. Sen myötä mitä Untu matkallaan näkee ja kokee, myös yhteisöllisyys ja muiden auttaminen nousevat arvoon arvaamattomaan.
Untu ja sydäntalven salaisuus sopii erinomaisesti ääneen luettavaksi. Satuun yhdistyvän kuvituksen myötä käsissä on fiilistelykirja, valon kantaja ja ilon tuoja. Tarina on eheä kokonaisuus, ja herkkä sellainen. Ei ihme, vaikka tästä tulisi joulun ajan suosikkikirja.
Pirkko-Liisa Surojeginin kuvitukset ovat persoonallisia ja omaperäisiä, kansikuvaa myöten. Kaunis kertomus saa kuvituksen myötä elävän hengen. Kuvitus avaa mahdollisuuden kokea tarina syvemmällä tasolla, voimistamalla kerronnan synnyttämiä mielikuvia.
Kuvituksen osalta rajauksen eli kuvan kehyksen poissaolo toimii hienosti. Rajaamattomissa kuvissa on läsnä avaruuden tuntu, jossa liikkeelle jää tilaa. Kuvassa oleva liike on olennaista, sillä siinä kiteytyy kuvan henki, joka ilmenee eri tavoilla liikkeen suunnasta riippuen. Etenkin isoissa, koko sivun ja aukeaman täyttävissä kuvissa on mukana vahva seikkailun henki, joka kutsuu lukijaa mukaansa.
Untu tapaa monenlaista väkeä matkansa varrella. Pelottavan ja kunnioitettavan Kekrin, sekä kaikenlaisia omalaatuisia metsän olentoja. Nora Surojegin on hyödyntänyt tekstissä vanhoja kansanuskomuksia satugenreä uudistavalla tavalla, ja lukija saa tutustua ennennäkemättömiin hahmoihin. Untu ja sydäntalven salaisuus kutsuu satuun ja seikkailuun!
Maria Loikkanen
Alas taikavirtaa 