Alas taikavirtaa

Tuli mieleen sorvailla postaus ”kaikkeen muuhun” kuin kirjallisuuteen liittyen, ja kertoa hiukan siitä mitä kaikkea yrittäjänä teen. Jossakin vaiheessa syksyä joku tiedusteli minulta ”olenko täyspäiväinen” kirjallisuuskriitikko (meinasin kirjoittaa täyspäinen 😉 ööh, välillä tuntuu että en ole…), johon ei ole muuta vastausta kuin ”en ole”. Ehkä joku tienaa leipänsä Suomessa pelkillä kirjallisuuskriitikon töillä, mutta minä en lukeudu heihin. Enkä edes haluaisikaan, jos ajatellaan pelkästään sitä kuinka yksinäistä työtä kriitikon työ on. Eli tekstien lukemista ja arvioimista, sekä arvioiden kirjoittamista.

Mitä kriitikon työhön tulee, omalla kohdallani se muodostaa hyvin pienen osan siitä mitä työkseni teen ja mistä yrittäjänä leipäni tienaan. Ryhdyin yrittäjäksi kuluvan vuoden alussa, eli perustin oman toiminimen. Tavallaan olen ollut yrittäjä jo pidempään, koska olen tehnyt freelancerin hommia sivutyönä pitkään, mutta kuitenkaan en, koska olen käynyt päätoimisesti palkkatyössä samaan aikaan. Tein vuosi sitten joulukuussa päätöksen jättäytyä pois palkkatyöstä, monestakin eri syystä, ennen kaikkea siksi että koin kyseisen työn ”musertavan minut henkisesti”. Koin että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättäytyä pois, vaikka olinkin samalla hyvin tietoinen siitä, että palkkatyöstä luopuessa luopuu myös säännöllisistä kuukausiansioista. Asiaan liittyvistä pelkotiloista huolimatta yrittäjyys ja sen tuomat sekä suomat mahdollisuudet voittivat muut vaihtoehdot mennen tullen.

Yrittäjänä ”leipä on pieninä palasina maailmalla”, kuten muuan mies kerran sanoitti laulunsa. Teen toimittajan työtä, kirjallisuuskriitikon työtä, lausunnonantajan työtä, ja tänä vuonna korkkasin myös opetushommat, eli kävin Markkinointi-Instituutissa kouluttamassa libristitutkinnon opiskelijoita. Tämä ei ollut ainoa uusi asia jonka korkkasin, olen nimittäin löytänyt itseni tekemästä myös nettisivuja pienyrittäjille, jotka tarvitsevat edulliset verkkosivut yritykselleen. Neuvon heitä alusta alkaen ja tarvittaessa ”kädestä pitäen” mitä kaikkea tarvitsee tehdä jotta omat nettisivut saa avattua. Tämä työkuvio ikään putosi syliini sitä kautta, kun kerroin muutamalle ihmiselle tehneeni toiminimelleni nettisivut, ja he totesivat tarvitsevansa myös samantyyppistä ratkaisua. Näin uudet alut monesti syntyvät 😉

Paljon on siis tullut uutta eteen tänä vuonna, etenkin yrittäjänä toimiseen (byrokratiaan) liittyen. Onneksi minulla on maailman paras kirjanpitäjä, joka on auttanut ja auttaa minua kaikenlaisissa asioissa. Jotkut asiat ovat myös muuttuneet yrittäjyyden myötä – esimerkiksi Sanomalehti Kaleva on jäänyt pois toimeksiantajistani. En voi enää tehdä Kalevaan kritiikkejä, koska toimituksen linja on se, että he maksavat juttupalkkiot vasta sen jälkeen kun heille toimittamani teksti on julkaistu lehdessä. Toisin sanoen toimitus saattoi hyvinkin roikottaa jotakin juttuani odottamassa monta kuukautta. Tämä on sama asia kuin kävisi palkkatyössä eikä saisi palkkaa ”kuin vasta sitten joskus”. Otin asian puheeksi toimituksen kanssa, josta todettiin että tämä on ollut heidän toimintamallinsa, ja näillä näkymin tämä malli tulee olemaan käytössä jatkossakin.

Yrittäjänä en voi tällaisen mallin mukaan toimia. Tietenkin on ikävää luopua toimeksiantajista, mutta yrittäjyydessä ja elämässä ylipäänsä on tiettyjä perusperiaatteita joista pidän kiinni, vaikka ehkä menettäisin mahdollisesti suuremman juttupalkkion. Molemmin puolisesti tasapuolinen ja rehti toimintamalli on yksi näistä, minkä vuoksi olen esimerkiksi vuodesta toiseen halunnut kirjoittaa Onnimanni -lehteen, vaikka lehden maksamat palkkiot ovat sinänsä pieniä. Tunnetila siitä, että on ilo kirjoittaa johonkin lehteen/julkaisuun tekstiä ja toimia kyseisen toimituksen kanssa yhteistyössä, voittaa mennen tullen mahdolliset suuremmat palkkiot – etenkin jos juttujen eli oman työn tekemisestä jää hyväksikäytetty fiilis, oli palkkio minkä suuruinen tahansa. Totta kai sitä toivoisi että yhteistyö sujuisi molemmin puolin rehdisti ja juoheasti kaikkien yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa, mutta aina asiat eivät kaikkien tahojen vain mene siten kuin toivoisi.

Asiaan liittyy myös sellainenkin näkökulma, että ”kun jostakin luopuu”, saa parempaa tilalle. Nyt olen saanut parempaa tilalle toimittajan työn merkeissä savonlinnalaisesta paikallislehdestä, jonne olen tehnyt pari juttukeikkaa syksyn aikana. On ollut ihanaa palata toimittajan työhön ja käydä juttukeikoilla, kerta kaikkiaan ihanaa. Ilmeisesti tämä näkyy myös ulospäin, koska jutuista on tullut hyvää palautetta etenkin haastateltavilta. 😀 Se tuntuu hyvältä 😉

Semmoista se elämä on. Yhtä suurta seikkailua, kun osaa asennoitua oikein. Asennemuutoksen kanssa olen tänä vuonna varmaan eniten paininutkin, ja nyt se todella alkaa näkyä, sekä heijastua positiivisella tavalla myös ulospäin 😉 Pilke silmäkulmassa (tai välke, puunpalasista silmässäni en välittäisi…) mennään eteenpäin, joulua ja uutta vuotta kohti! Itse olen erityisen hyvällä mielellä kaikkeen joulun aikaan liittyvästä, koska A) saan olla kotona Savonlinnassa eikä minun tarvitse rymytä puolen Suomen halki päästäkseni tänne joulun viettoon (= istua VR:n vaunussa odottamassa uutta veturia, kun vanha hajosi alta…) B) asunto johon keväällä muutin on osoittautunut tähän mennessä ihanimmaksi kodiksi joka minulla on ollut C) Savonlinnassa on yksinkertaisesti ihanaa! Täällä on NIIN kaunista, rauhallista ja luonto on niin lähellä metsien ja vesistöjen kautta, en löydä parempaa sanaa kuvaamaan tätä kaikkea kuin ”ihanaa!” Pääkaupunkiseudulla ja Tampereella asuneena nautin tästä kaikesta pienuudesta, hiljaisuudesta ja ihanuudesta suunnattomasti. Eniten ehkä siitä, että mökkimatka on lyhentynyt entisen 6 tunnin sijaan noin 15 minuuttiin 😀

Joulun aikaa ja taikaa kaikille! Meillä Iloa ja Valoa joulun aikaan tuo etenkin pieni ”keisarinna Sissi Kurvinen”, joka saapui luokseni eilen. Ensi viikolla lähden hakemaan hänen emoaan. 😀