Iloista keskikesän aikaa kaikille! 😀
Terveiset kotikonnuilta, eli Savonlinnan seudulta, jossa olen juhannuksen vietossa. Eksyin blogin ääreen pitkästä aikaa, hieman hiljaista pitelee nyt virtuaalisen olohuoneeni suhteen koska olen kesän töissä Heinäveden Lehdessä. Kesätoimittajan pesti tuli hiukan yllättäen eteen, mutta päätin tähän mahdollisuuteen kuitenkin tarttua. Heinävesi on toisaalta vanhastaan tuttua seutua, mutta toimittajan näkökulmasta katsottuna on paljon opittavaa, myös sen vuoksi koska en aikaisemmin ole juuri Heinäveden seudulla tai paikallislehdessä töitä tehnyt. Sen sanon, että pienessä paikallislehdessä töissä oleminen on kuulkaa mielenkiintoista 😉 Sen verran työ on jaksamista kuitenkin verottanut, että blogi on auttamatta jäänyt toiseksi.
Tässä pitkästä aikaa myös arvio, joka ilmestyi kesän Onnimannissa, eli numerossa 2/2012. Kirjoitin Kari Levolan novellikokoelmasta Suorin mutka ikinä.
Mukavaa kesää kaikille! 😀
Kari Levola: Suorin mutka ikinä
Tammi 2011
101 sivua
Raikkaan riemukkaita mininovelleja
Kari Levolan Suorin mutka ikinä on monenkirjava novellikokonaisuus, jonka tiiviit ja nopealukuiset tekstit täräyttävät lukijan teini-ikäisten maailmaan. Mininovellien teemat ulottuvat laajalle. Tarinoissa kuljetaan kiusaamisesta ihastumiseen, kouluun ja kotioloihin, jopa maailmanlopun tuntoihin. Näistä aineksista syntyy särmikäs kokonaisuus.
Levola tavoittaa novelleissaan vaikeasti sanoiksi puettavia asioita. Myös elämän varjopuolet pääsevät esiin. Rikkinäisyyden olotiloja hipaistaan monessa novellissa, kuitenkaan teini-iän kipuihin tai synkkyyteen suuremmin vajoamatta. Useassa tekstissä tulevat esille myös väärinkäsityksistä johtuvien voimakkaiden tunteiden synnyttämät möykyt. Novellissa ”Jeesaa kaveria niin kaveri jeesaa sua” möykkyyntyneitä tuntoja puretaan suorasukaisen toiminnalliseen tyyliin, joka taipuu ironiaksi asti. Ironian lisäksi myös raikkauden ja riemukkuuden äärimmäiset tunnot ovat voimakkaasti läsnä monessa tekstissä, kuten novellissa ”Joka vanhoja muistaa”.
Levola kirjoittaa ihmeteltävän hienolla tavalla nasevia ”minitekstejä”, joissa ilmaistaan paljon. Minäkertoja-rakenne luo raamit aitouden ja välittömyyden läsnäololle. Aitous ja välittömyys ovat lapsille ja nuorille luontevia tapoja olla, jotka vahvistavat nuoruudelle tyypillisiä äärituntotiloja sekä näiden tuntojen kursailematonta ilmaisua. Aikuista lukijaa rehelliset tekstit viehättävät, osittain myös nostalgian vuoksi. Toivoisi, että novellikoelma kuluisi myös nuorison käsissä.
Kokoelman viimeinen novelli ”Nössö” herkistää. Nuoren minäkertojan tunteet on naamioitu ylimielisyyteen, joka paljastuu ihastumisen kautta. Levola purkaa kauniisti auki epävarmuuden synnyttämiä, joskus hyvinkin tiukkoja solmuja.
Maria Loikkanen
Ps. Minulle artikkeli näytti tekstiä ”kommentit poissa käytöstä”. En tiedä mistä tämä johtuu, en tätä artikkelia postatessani tehnyt mitään eri tavalla kuin yleensä. Toivottavasti tällainen kommentoimattomuus ei ole pysyvä asia.
Alas taikavirtaa 