Kirjoitin uuden vuoden aattona muutoksen tuulista, jotka elämässäni tällä hetkellä puhaltavat. Nyt muutosprosessi on alkanut saada hahmoa ja selkeytyä: tulin siihen tulokseen, monen vuoden miettimisen jälkeen, että nyt jos koska on aika perustaa oma toiminimi. Olen toiminut freelance-pohjalta monta vuotta, joten oman toiminimen perustaminen on looginen askel.
Prosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että rekisteröintipaperit ovat vetämässä. Y-tunnuksen sain viime viikon lopulla. Blogin tämän hetkinen hiljaiselo on tällä kertaa johtunut kaikista yritystoimintaan liittyvistä asioista, joita on pitänyt miettiä ja selvittää. Kiinnostavaa tässä kaikessa on ollut se, että jostakin kumman syystä olen pelännyt yrittäjäksi ryhtymistä. En tiedä mistä pelko syntynyt tai mistä se johtuu, ja nyt, kun ”polku alkaa avautua edessäni”, en voi muuta kuin kummastella tätä asiaa. Mikä tässä on pelottanut? En osaa vastata. Etenkään nyt, kun alkaa tuntua siltä, että elämäni yhdestä isosta pelosta on pikkuhiljaa tulossa paras ystäväni. Freelancer-toimija on kuitenkin melko lähellä yksityistä elinkeinoharjoittajaa, joten periaatteessa voi ajatella, että moni freelancer on yksityisyrittäjä – tosin sillä erolla, että jos heillä ei ole toiminimeä/rekisteröityä yritystä, heillä ei myöskään ole y-tunnusta, eli he eivät ole virallisesti yrittäjiä. Moni kuitenkin maksaa omat eläkemaksunsa ja veronsa, ja toimivat sitä kautta itsenäisesti.
Omalla kohdallani vuosi on siis lähtenyt käyntiin melkoisen kiinnostavissa kuvioissa. Starttirahan hakeminen oli oma prosessinsa, ja ilokseni sain jokin aika sitten kuulla, että minulle on myönnetty starttiraha. Hämmästyksekseni olen todennut, että yrityksen perustaminen Suomessa, byrokratian luvatussa maassa, ei todellakaan ole kovin monimutkainen prosessi. Jos starttirahaan liittyvät byrokraattiset kuviot jätetään pois, yrityksen rekisteröintitoimenpiteet eivät ole kovin kummoisia: paperit viedään maistraattiin, maksetaan rekisteröintimaksu ja saadaan y-tunnus. Maistraatti lähettää paperit eteenpäin rekisteröintiä varten. That’s it. Sitten vain odotetaan rekisteröintiprosessin viemistä loppuun asti. Byrokratian kannalta ajateltuna asian tekee monimutkaiseksi Työ- ja elinkeinotoimiston myöntämä starttiraha. Sen hakemiseen ja myöntämiseen liittyy monia eri vaiheita, jotka kyllä kannattaa selvittää jos starttirahaa aikoo hakea. Lisäksi starttirahan saamiseen liittyy ehtoja, kuten yrittäjäkurssin käyminen, jotka tulee täyttää jos starttirahan haluaa. Yksi pääehdoista taitaa olla se, että jos yrittäjäksi mielii, ei omaa y-tunnusta saa olla starttirahaa haettaessa – starttiraha on tarkoitettu nimenomaan uusille yrittäjille.
Kaikkea tällaista, ja monta muutakin uutta asiaa on selvinnyt viimeisen kuukauden aikana. Kävin kauppaopiston aikanaan, lukion jälkeen, ja moni siellä opittu asia on palannut mieleen, mutta käytännössä tässä on kuitenkin tullut opittua paljon uutta. Olen siitä iloinen, koska uuden oppiminen auttaa ja helpottaa ”uuteen elämään” siirtymistä, ja vanhan taakse jättämistä. Vanhoihin, menneessä tapahtuneisiin asioihin jää helposti ikään kuin kellumaan, jos ei pysty päästämään niistä irti. Uudet tuulet auttavat tässä, irti päästämisessä, ja helpottavat siirtymisessä. Kaikki apu jota olen saanut, esimerkiksi Työ- ja elinkeinotoimistosta sekä Uusyrityskeskuksesta ja monilta muilta tahoilta, on puolestaan ilahduttanut sekä kovasti helpottanut siirtymäprosessia, koska tämän avun kautta olen yhä enemmän alkanut ymmärtää ja sisäistää, että yrittämisessä ei todellakaan ole mitään pelättävää! Siitä olen erityisen iloinen!
Uusia tuulia puhalsi myös sen myötä, että sain viime kuussa avustajan pestin Savon Sanomista! Lähetin lehteen eilen ensimmäisen tekstini – kirjoitin Rick Riordanin Percy Jackson -sarjasta, jonka uusin suomennos Labyrinttitaistelu on juuri ilmestynyt. Tekstin julkaisun ajankohta oli valittu Percy Jackson Salamavaras -elokuvan suomen ensi-iltaa silmällä pitäen, ja ensi-ilta on siis tänään. Teksti lienee ilmestynyt Savon Sanomien kulttuurisivuilla tänään. Käsittääkseni Savon Sanomat tekee yhteistyötä Keski-Suomalaisen, Karjalaisen ja muutaman muun lehden kanssa, joten voi olla että tekstejäni voi jatkossa bongata myös näistä lehdistä. Iloitsen Savon Sanomien avustajan pestistä suunnattomasti, koska koen sen tilaisuutena tehdä töitä suuresti rakastamieni scifi ja fantasiagenrejen eteen.
Että semmoista kuuluu tänne – hyvällä mielellä edetään kohti kevättä uusien tuulien merkeissä. Vilpittömästi kannustan kaikkia, jotka ovat koskaan miettineet oman yrityksen perustamista tarttumaan toimeen!
Alas taikavirtaa 