Lähteenmäki: North End 2 – Kaiken peittävä tulva, Onnimannin arvio

Voi hyvän tähden kun aika rientää. Vastahan vuosi vaihtui, ja tammikuu oli alussa viisi minuuttia sitten. Olin ajatellut kirjoittaa jotakin ”henkevää” vuodesta 2013, ehkä vähän niputtaa luettuja kirjojakin, ja nyt täällä hätäpäissäni raapustelen postausta kun tajusin että on tammikuun viimeinen päivä.

No, eipä kai hätä ole tämän näköinen, joten suosiolla jätän koontipostauksen helmikuulle. Johan se huomenna koittaa 😀

Laitan tämän postaukseen kylkiäisiksi 2013 viimeiseen Onnimanniin Lähteenmäen Kaiken peittävästä tulvasta kirjoittamani arvion.

Laura Lähteenmäki: North End 2 – Kaiken peittävä tulva

WSOY 2013

301 sivua

Omin jaloin

Laura Lähteenmäen Nort End -sarja tuli lukijoille tutuiksi avausosan Niskaan putoava taivas myötä. Jatko-osa Kaiken peittävä tulva palaa takaisin North Endin yhteisöön, mutta tällä kertaa tarinan pääkertojana toimii teini-ikäinen Luna.

Lähteenmäen kerronnalle on ominaista, että tarina tekeytyy aikansa ennen kuin käynnistyy kunnolla. Kaiken peittävä tulvaa seuraa tätä reseptiä niinkin pitkälle, että ajoittain tarina todella tuskastuttaa, varsinkin synkeytensä ja ankeutensa vuoksi. Elämä ei nimittäin ole herkkua North Endissa. Päivittäiset sähkökatkokset, ruokapula ja ylipäänsä mitä moninaisimmat vaikeudet täyttävät arjen. Kun tähän yhdistetään Lunan henkilökohtaisen elämän vaikeudet, lukija kulkee epätoivon synkissä saleissa yhdessä Lunan kanssa.

Kertomuksen puoliväliin saakka tarinan ytimen pitkälti muodostavat Lunan kokemukset maailmasta ja ympäröivästä yhteisöstä, etenkin väärin kohdelluksi tulemisesta. Asiassa kuin asiassa tyttö kokee olevansa uhri. Ainoa asia joka elämässä tuo iloa, on laulu ja laulaminen. Luna on päättänyt osallistua kansalliseen laulukilpailuun, jonka palkintona on opiskelupaikka. Matkalippu North Endista suureen maailmaan olisi taattu, jos Luna pärjäisi kilpailussa.

Käännekohta tarinassa tapahtuu, kun Luna laskee irti kokemistaan vääryyksistä ja keskittyy itselleen tärkeisiin asioihin. Tarinan sävy kevenee ja uusia juonenkäänteitä ilmestyy. Vaikka kaiken peittävä tulva iskee North Endin yhteisöön ja ihmiset joutuvat kamppailemaan henkensä edestä, kaikki on toisin sillä Lunan maailmassa on pitkästä aikaa valoa. Aikuisuuden kynnyksellä seisova nuori nainen on oppinut seisomaan omin jaloin ja luottamaan kykyihinsä.

Hieman nihkeästä alusta huolimatta Kaiken peittävä tulva on hieno tarina oman tien löytämisestä ja kulkemisesta, etenkin siitä kuinka vaikeaa se voi olla ympäröivän yhteisön painostuksessa. Tarinasta tekee hienon ennen kaikkea sen monet tasot, jotka vähitellen kietoutuvat luontevalla tavalla toisiinsa muodostaen eheän ja rikkaan kokonaisuuden dystopisessa tarinakehyksessä. Jälleen kerran Laura Lähteenmäki näyttää kyntensä kertojana. Hienoa!

Teksti Maria Loikkanen

Laura Lähteenmäki: North End 2 – Kaiken peittävä tulva

Oheisen arvion kirjoitin Savon Sanomiin Laura Lähteenmäen teoksesta Nort End 2 – Kaiken peittävä tulva. Keskisuomalainen ehti taas ensin.

Laura Lähteenmäki: North End 2 – Kaiken peittävä tulva

WSOY 2013

301 sivua

Laululinnun tarina

Kaiken peittävä tulva jatkaa Laura Lähteenmäen North Endiin sijoittuvaa tarinaa. Sarjan toisessa osassa kertojan rooliin hyppää nuori Luna, joka yrittää uskoa unelmiinsa arjen haasteiden keskellä. Haasteita kun Nort Endissä riittää. Jos talvi ei tapa, sen saattaa tehdä kevät, joka saa pohjoisen provinssin lumimassat liikkeelle synnyttäen vaarallisia tulvia.

Ensi alkuun Kaiken peittävä tulva on tematiikaltaan niin synkeä, että kirja tekee mieli jättää kesken. Synkeys muodostuu pitkälti herkän Lunan sisäisten tuntojen kuvauksesta. Masentunut tyttö jää yksin hyvin arvostelevassa sekä erittäin vaativassa ympäristössä.

North Endin vaativa ympäristö tuli tutuksi sarjan avausosassa Niskaan putoava taivas. Tarinan miljöö on dystopialle tyypillinen ankea ja ankara yhteisö, jossa ilmaston ja yhteiskunnan Muutoksesta selvinneen maailman asukkaat kamppailevat selviytyäkseen.

Ajoittain valtavilta vaikuttavia selviytymisen haasteita kuvataan Lunan henkilöhahmon kautta. Lunan sisäisen maailman kuvaus yhdistyy luontevalla tavalla North Endin yhteisön elämän kuvaukseen. Arjen elämä täyttyy sähkökatkoista, ruokapulasta, ja ylipäänsä vaikeuksista, myös ihmissuhderintamalla. Monissa asioissa Luna kokee olevansa uhri ja yhteisön silmätikkuna.

Maailmassa jossa hengissä selviäminen on pääasiallinen tehtävä, ei huvituksia juuri ole. Laulu ja laulaminen ovat monelle turhista turhimpia. Mutta ei Lunalle. Lunalle laulaminen on elämän valo, ja tytöllä on myös laulamisen lahja. Luna on päättänyt osallistua kansalliseen laulukilpailuun, ja tekee hartiavoimin töitä toteuttaakseen unelmansa. Lunan unelma liittyy olennaisesti juonikuvioon, ja sysää tarinan uudelle, valoisammalle tielle.

Laura Lähteenmäki on tehnyt erittäin hyvää työtä tarinakokonaisuuden kanssa. Lähteenmäellä on taito luoda tarinaa siten, että lukija ajautuu syvälle henkilöhahmojen kokemusmaailmaan. Sen sijaan että tarinaa lukisi, sitä elää läpi Lunan pelot, ahdistukset ja ilot kokien. Raskaalta ja synkeältä tuntuva alku palvelee lähtökohtana monitahoisen kertomuksen syntymiselle. Käynnistyminen ottaa aikansa, mutta kun se tapahtuu, tarina ei jätä kylmäksi.

On hienoa seurata Lunan matkaa, nähdä kuinka tyttö sisuuntuu vaikeuksistaan ja päättää pärjätä. Kun kaiken peittävä tulva vihdoin iskee North Endiin, Luna tietää kuka hän on, mitä hän elämältä tahtoo ja mihin suuntaan hän haluaa kulkea.

Sarjan kolmas osa Karrelle polttava helle ilmestyy kesällä 2014.

Teksti Maria Loikkanen

Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Konejumalat

Konejumalat on toinen niistä kahdesta arviosta, joka minulta on tänä vuonna tilattu Savon Sanomiin. Arvio myös ilmestyi Keskisuomalaisessa ennen Savon Sanomia.

Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Konejumalat

WSOY 2013

470 s.

Kotimainen dystopia-sarja koukuttaa

Kirjailijapari Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Konejumalat päättää Routasisaruksista alkaneen tarinan. Dystopia-sarjan toinen osa Hiekkasotilaat jäi jännittävään kohtaan, nyt odotus palkitaan.

Dystopialle tyypillinen tarinakehys on katastrofin kokenut vaihtoehtoinen tulevaisuuden maailma. Routasisarukset-sarja kuvaa ydintuhon jälkeistä maailmaa 2300-luvulla. Tarinaa ohjaa ihmiskunnan selviytyjien keskinäinen taistelu.

Konejumalien tarinaa kantaa sarjassa alusta lähtien mukana olleet henkilöhahmot. Roudan sisaruksista Utu on katkera ja vihainen, menetykset ja halu kostaa veljensä kuolema riivaavat tyttöä. Toisaalla Zulda, eräs maailmaa hallitsevien tiinettärien vanhoista matarkoista on vajonnut hulluuden pauloihin, ja uhkaa tuhota kaiken.

Zuldaan sidoksissa oleva tiinetär Onawe joutuu vaikeiden valintojen eteen, yrittäen samalla löytää oman tiensä. Tarinan kannalta olennaiseksi nousee Zuldan luoma ennustus, sekä maailman tuhoutumista edeltävä historia, jonka paljastumisen myötä konejumalien alkuperä alkaa selvitä. Samaan aikaan maailmaan leviää uhkaava virus, juuri kun ratkaisun avaimet olisivat käsillä.

Konejumalien, ja koko sarjan, maailma on rikas ja monipuolinen. Tarina, miljöö ja tutut sekä luontevasti tarinaan mukaan nousevat uudet henkilöhahmot tukevat toisiaan. Yhteisöt ja elämänmuodot ovat monimuotoisia, teknologiset yksityiskohdat kekseliäitä. Runsas ja antoisa kokonaisuus yhdistettynä vetävään tarinaan koukuttaa lukijan. Sarja on suunnattu nuorille, mutta kokonaisuus inspiroi aikuislukijoitakin.

Eija Lappalainen ja Anne Leinonen ovat kirjoittaneet trilogian, joka painii kansainvälisestikin raskaassa sarjassa. Tikulla saa tarinaa kaivella arvostelun aihetta löytääkseen. Synkeitä lopetuksia kaihoavat voisivat tietysti loppuratkaisusta narista. Jos nyt jotakin pitää mainita, Tolkienin jalanjälkiä on aina hyvä seurata: tarina on liian lyhyt. Ei kun vaan toinen mokoma jatkoksi!

Teksti Maria Loikkanen

Salla Simukka: Toisaalla

Viime keväänä ilmestyi Salla Simukan kiinnostava teos Jäljellä, jonka tarina päättyi melko dramaattisella hetkellä. Tänä syksynä ilmestynyt Toisaalla on tarinalle suoraa jatkoa. Tässä linkki editoituun arvioon jonka Savon Sanomat Toisaalla -teoksesta julkaisi. Alla teksti jonka toimitukseen lähetin.

Edit: Tarkkaavainen blogini lukija huomasi heti tekstissäni olevan virheen: kirjoitin, että Jäljellä julkaistiin syksyllä 2011. Tämä on virheellinen tieto, Jäljellä ilmestyi keväällä 2012, jolloin myös kirjoitin siitä arvion. En ymmärrä mistä olen moisen julkaisuajankohdan päähäni saanut, mutta näin nyt kävi enkä saa asiaa enää korjattua. Voin vain pyytää sitä anteeksi Salla Simukalta ja Tammelta. Pahoittelut, luotin omaan muistikuvaani tekstiä kirjoittaessani ja se osoittautui virheelliseksi.

(Tarkistan, tarkistan ja tarkistan kaikki mahdolliset asiat on ollut mantrani pitkään, mutta näemmä on aika pyyhkiä pölyt sen päältä ja olla tuiman tarkkana tällaisten asioiden suhteen.)

Tässä myös linkki keväällä kirjoittamaani Jäljellä -teoksen arvioon.

Salla Simukka: Toisaalla

Tammi 2012

233 s.

Toisaalla on mysteerin avain

Salla Simukan syksyllä 2011 ilmestynyt Jäljellä -teos on saanut jatkoa. Hyvä, sillä Jäljellä päättyi kriittisellä hetkellä, jättäen lukijan tyhjän päälle arvailemaan. Mikä parasta, jatko-osa Toisaalla käy suoraan asiaan, raksauttaen mysteerin auki jo ensi sivuilla.

Jäljellä esitteli dystopisen maailman, suoritusyhteiskunnan, jossa ihmiset määritellään kykyjensä mukaan erilaisiin ”luokkiin”. Teini-ikäinen Emmi ei tiedä kuka tai mitä hän on, näin ollen hän on oman perheensä ja yhteiskunnan silmissä hylkiö. Kunnes kaikki muuttuu. Eräänä päivänä koko maailma on lähes tyhjä. Emmin lisäksi jäljellä on vain muutama muu. Miten tämä voi olla mahdollista?

Toisaalla kiepauttaa Emmin tarinan täysin toiselle tasolle uusien henkilöhahmojen avulla. Kerronnan painopiste on nuoren Samuelin näkökulmassa. Tarina liikkuu menneisyyden ja nykyisyyden välillä Samuelin purkaessa ”tyhjään maailmaan” johtaneita tapahtumia. Vauhti voisi olla hitaampikin, nopeista näkökulman vaihdoksista johtuen rakenne kompuroi paikoittain. Kokonaisuus kuitenkin pysyy ehyenä.

Ratkaisun paljastaminen heti alussa voisi helposti päästää tarinasta ilmat pihalle. Näin ei onneksi käy. Simukka on asettanut itselleen kovan haasteen ja tehnyt hyvää työtä. Toisaalla koukuttaa imuunsa. Kysymykset saavat vastauksia ja jännitys pysyy yllä, lisääntyen loppua kohden.

Teosten tematiikka haastaa lukijan isojen kysymysten pariin. Emmin ja Samuelin maailmassa yksilön pitää asettua valmiiseen muottiin. Hapuilu, oman tien etsiminen saati itsenäinen ajattelu ei ole sallittua. Tarvittaessa yhteiskunta turvautuu teknologiaan ”kasvattaessaan” yksilöistä mallikansalaisia. Syntyy pelottava kuva maailmasta, jossa yhteiskunnan hyvinvointi tapahtuu yksilön kustannuksella.

Nuorille lukijoille suunnatut Jäljellä ja Toisaalla muodostavat tiiviin, yhtenäisen ja toimivan teosparin. Salla Simukka on kirjoittanut lukijan todellisuuskäsityksiä venyttävän tarinan, joka haastaa lukijat uudenlaisen suomikumman äärelle. Kiinnostaa varmasti monia aikuisiakin lukijoita!

Maria Loikkanen

Muuan uutinen ja muuta mukavaa

Huomasitteko YLEn sivuilla jutun kirjailija Kalle Veirtosta? Tässä linkki uutiseen.

Tulipa hyvä mieli tästä jutusta, siitä että nuortenkirjailijasta tehdään juttua ja että nuortenkirjallisuus on otsikoissa. Etenkin kun jutun sävy on positiivinen – nuortenkirjallisuuskin voi olla suosittua!

Tässä on varmaan myös itsestäänselvyydeltä tuntuva tieto monille meistä. Siis se, että jutussa tuodaan esille, että ”nuortenkirjallisuuskin voi olla suosittua”. Minulle on itsestäänselvää,  että nuortenkirja voi olla huippusuosittu. Joten tuntuu kummalta, että kuinka ”muu maailma” ei voi tällaisesta olla tietoinen esimerkiksi Harry Pottereiden, Twilight -saagan ja monien muiden erittäin suosittujen nuortenkirjojen sekä nuorille suunnattujen kirjasarjojen olemassaolon ja niiden ympärillä pyörineen kohun myötä.

Mutta ehkä moni ei sitten kuitenkaan tiedä tai tule ajatelleeksi, että nuortenkirjakin voi olla suosittu, todellakin huippusuosittu. Joten ei kun vaan lisää positiivista uutisointia. Tuntuu hyvältä lukea kulttuuriin liittyviä positiivisia uutisia, kun tuntuu että niin usein jo otsikossa iskee vastaan teema ”kulttuuri ei tuota ja kulttuuria lakkautetaan” tai jotakin muuta vastaavaa.

Syksy alkaa kääntyä kohti talvea ja lukuväsymys taittua. Talven tulo tuntuu mukavalta kuten aina, vaikka aurinkoa ja lämpöä onkin ikävä. Pidän kaikista vuodenajoista, tasapuolisesti. Okei, no ehkä keväästä kuitenkin eniten. Mutta syksystä myös, iloisista väreistä luonnossa ja pohjoistuulesta joka tuo talven viestiä. Syksyn pimeyden kuljen läpi kynttilöiden, kuuman teen sekä muiden pienten mukavien arkisten asioiden voimalla. Lämmin sauna ja takkatuli auttavat aina nihkeisiin olotiloihin. Myös lukuväsymyksen taittamiseen.

Olen viime aikoina ”taittanut” pari kirjapinoa. Siis lukenut kirjan jos toisenkin, aika monta itseasiassa.  Myös työkirjoja eli arvioitavia kirjoja, mutta paljon muutakin.

Eräs positiivinen yllättäjä oli Ernest Clinen Ready Player One. Kirjoitin kirjasta arvion Sylviin. Linkki arvioon tässä.

Olen paljon parempiakin tarinoita, siis teknisesti ja tyyliltään paremmin toteutettuja tarinoita lukenut. Tarinoita joissa sekä tarinan että kerronnan tasoja on kehitelty sekä hiottu, ja joissa tyyli eli tapa jolla kieltä käytetään ja jolla tarina kerrotaan, räjäyttää tajunnan. Oma kokemukseni oli, että Clinen kirja ei lukeudu tällaisiin teoksiin, mutta jotakin nostalgisen viihdyttävää sen suoraviivaisessa seikkailumeiningissä on. Ja pitkäkin on kuin mikä, joten niille jotka kaipaavat ”monen tunnin kestoista lukuvinkkiä”, Ready Player One on sellainen. Nopeallakin lukijalla menee ainakin ilta tämän parissa.

Kuulaita syyspäiviä!

Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Hiekkasotilaat

Ohessa Savon Sanomiin kirjoittamani arvio Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Hiekkasotilaista, joka on siis jatkoa Routasisaruksille.

Jälleen kävi niin, että arvio ehti tulla ulos Keskisuomalaisessa ennen Savon Sanomia. Tässä linkki Keskisuomalaisen sivulle.

 

Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Hiekkasotilaat

WSOY 2012

404 s.

Hiekkasotilaat ravistelevat maailmaa

Hiekkasotilaat on kirjailijapari Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen luoman dystopia-sarjan toinen osa. Routasisaruksista alkanut tarina on edennyt vaiheeseen, jossa palaset alkavat loksahdella vauhdilla paikoilleen.

Sarjassa eletään 2300-lukua. Ihmiskunnasta on jäljellä rippeet. Jäljelle jääneistä suuri osa elää maailmassa, joka osoittautuu olevan harvojen ja valittujen kontrollissa. Pieniä vapaita yhteisöjä on siellä täällä, osa kurjuudessa ja osa piilossa eläen.

Hiekkasotilaiden tarina toimii tematiikan, tapahtumien ja henkilöhahmojen osalta saumattomasti. Avainhenkilöhahmoja sarjassa on lukuisia, joista osa nousee Hiekkasotilaissa sivuroolista ratkaiseviksi toimijoiksi. Roudan sisarukset Utu ja Marras ovat löytäneet oman tiensä, mutta maailma ympärillä on jatkuvassa muutoksessa. Moni henkilöhahmo pohtii miten rakennetaan uusi maailma, jos kaikki haluavat vain omaa parastaan? Uuden maailman rakentaminen on voimallinen teema, jonka lisäksi isoina teemoina toimivat itsenäistyminen, oman tien etsiminen ja rakkaus.

Pientä säröä tarinaan tulee kerronnan kautta, joka rakoilee lähinnä takaumien kohdilla. Takauma on kerrontatekniikka, jossa tarinassa koukataan hetkellisesti ajassa taaksepäin. Hiekkasotilaissa päähenkilöt toimivat kertojina, ja takaumia esiintyy ajoittain kertojan näkökulman vaihtuessa henkilöhahmosta toiseen. Takaumat vaikuttavat siihen, kuinka lukija kokee tarinan ajan kulun, ja tarkkaamaton lukija saattaa näissä kohdin pudota vauhdista. Toisaalta takaumat mahdollistavat henkilöhahmojen vahvan läsnäolon, mikä tukee koko tarinan kehitystä kun hahmot saavat syvyyttä.

Ihmisen ja teknologian suhteen käsittely luo taustakehyksen dystopiselle maailmalle, ja sen lähestyminen eri näkökulmista liimaa kokonaisuuden tiiviisti yhteen. Yhden näkökulman muodostaa tiettyjen henkilöhahmojen erikoisominaisuudet, kuten kyky parantaa tai muodostaa yhteys koneisiin. Mysteeri sen osalta mistä kyvyt juontavat juurensa ja miten henkilöhahmot niitä käyttävät on luonteva ja tärkeä osa juonta, ja pitää lukijan varpaillaan.

Palapeli odottaa ratkaisua. Ovatko ihmiset vapaita valitsemaan, vai ohjaako mystinen ennustus koko maailman tulevaisuutta? Manipuloiko joku tarkoituksella kaikkia ja kaikkea? On jäätävä odottamaan sarjan kolmatta osaa. Tarina kulkee syviin vesiin, kun sota syttyy ja hiekkasotilaat ravistelevat maailmaa. Tiivistunnelmaiseen sarjaan tutustuminen kannattaa aloittaa Routasisaruksista.

Teksti Maria Loikkanen

Ylimenovaihe?

Huomasin Lukuhoukan blogissa ja kirjailija Anne Leinosen blogissa mielenkiintoisen postauksen: yhtäkkiä onkin käynyt niin, että spekulatiivisesta fiktiosta on tullut ns. mainstreamia eli valtavirtakirjallisuutta. Nimenomaan nuortenkirjallisuuden puolella.

Ajattelin tätä samaa viime syksynä koostaessani nuortenkirjapalstaa Kainuun Sanomiin.  Vähän ärtymyksen kera ajattelin asiaa uudestaan kevään palstaa koostaessani. Ärtymystä herätti se, että oli nimittäin työn takana löytää realistisen kirjallisuuden edustajia palstalla esiteltävien teosten joukkoon. Kyllähän niitä löytyi, mutta välillä haroin hiuksiani ja ihmettelin, että mitenkäs tässä näin on käynyt.

Vielä tätä blogia perustaessani keväällä 2007 tilanne oli aivan toinen, mikä oli yksi syy blogin perustamiseen. Nyt olen jopa alkanut miettiä blogin sulkemista, koska spekulatiivinen fiktio on kotimaassa noussut ottamaan paikkaansa joka mielestäni sille kuuluu. Nousu alkaa vähitellen näkyä myös aikuistenkirjallisuuden puolella. Se on yksi syy siihen, että olen blogin sulkemista miettinyt, koska haluaisin seurata ja pohtia ääneen tilannetta myös aikuistenkirjallisuuden puolella, ja tämä paikka oli alunperin tarkoitettu nimenomaan lasten- ja nuortenkirjallisuudelle. Vaan ehkäpä löydän vielä jonkilaisen kompromissin tässä asiassa. (Jos tulee ehdotuksia mieleen, sanokaa ihmeessä ne myös minulle, etenkin jos joku miettii yhteisöllisiä ratkaisuja! Meiliä voi laittaa osoitteeseen maria.loikkanen(a)gmail.com)

Niin. Mitenkäs tässä nyt sitten näin kävi? 10 vuotta sitten kun aloin kritiikkien parissa työskennellä, tilanne todellakin oli aivan toinen, samoin vielä 2007. Ikään kuin hiipimällä on tapahtunut muutos, jota itse kovasti aikoinaan kaipasin. Kaipasin siis nimenomaan sitä, että saisin ja voisin lukea scifiä, fantasiaa ja ns. rajagenreihin lukeutuvia teoksia myös suomen kauniilla kielellä. Siihen aikaan kun olin teini ja olisin näitä teoksia halunnut lukea, oli ikään kuin jonkinlainen pysähdysvaihe menossa. Ulkomaista scifiä ja fantasiaa ilmestyi jonkin verran aikuistenkirjallisuuden puolella, mutta siinä se melkein olikin. No toisaalta omalla kohdallani se johti siihen, että kolusin läpi kirjaston englannin kielisen osaston, kun olin suomennetut scifit ja fantasiat lukenut. Kielitaito karttui ja englannin kielellä lukemisesta tuli rutiinia. Pidän sitä hyvänä asiana. Mutta jäin kaipaamaan myös kotimaista spefiä.

Anne Leinonen viittaa blogikirjoituksessaan siihen, että nyt saattaa olla jonkinlainen ylimenovaihe menossa. Uskon että on. 1980-luvun fantasia- ja scifibuumista on jo pitkä aika, ja ehkä tämä jostakin (Pottereista?) lisäpotkua saanut uusi buumi alkanee vähitellen rauhoittua. Käsittääkseni voi jonkinlaisesta spekulatiivisen fiktion buumista tai kolmannesta kulta-ajasta puhua etenkin kansainvälisesti, ja nyt buumin aallot näkyvät myös Suomessa.

Rikkaus ja monipuolisuus on voimavara. En toivo kirjallista maailmaa jossa maaginen ja fantastinen ”hallitsevat kaikkea”, kärjistetysti todettuna. Toivon vain, että ne saavat ja voivat elää tasapainoisesti muiden lajityyppien rinnalla. Olisi hienoa, että jokaiselle olisi jotakin, myös suomen kielellä. Tähän myös uskon, siis siihen että kirjallisuus tulee Suomessa pysymään monipuolisena – myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella. Uskon tähän siksi, koska kirjailijakenttä on niin kiinnostunut siitä ”missä milloinkin mennään” eli haluaa tiedostaa sen mitä tapahtuu, joten jo tämä seikka itsessään luo tasapainoa.

Lisäksi sosiaalinen media on avannut uudenlaisia vuorovaikuttamisen ja kanssakäymisen muotoja, eli lukijoillakin on mahdollisuus olla kirjailijoiden kanssa tekemisissä aivan eri tavalla kuin ennen, esittää kysymyksiä ja kommentoida. Sekin voi olla joissakin tapauksissa työn kannalta hedelmällistä.

Näiden pohdintojen myötä oikein hyvää alkavaa kesää kaikille, lukuiloa ja rentoja hetkiä!

Salla Simukka: Jäljellä

Kirjoitin Savon Sanomiin arvion Salla Simukan Jäljellä -teoksesta. Pitkästä aikaa tilaisuus kirjoittaa täyspitkä arvio! Tosin huomasin, että nettilehteen laitettua arviota oli jälleen ”muokattu”, ainakin loppulause puuttuu.

Salla Simukka: Jäljellä

Tammi 2012

221 sivua

Tarina tyhjästä maailmasta

Millaista olisi olla maailmassa ilman muita ihmisiä? Herätä aamulla kaupungissa, jossa vastassa ovat tyhjät kadut ja autiot talot. Saisi tehdä mitä vain, aloittaa uuden elämän. Vai saisiko sittenkään? Kirjailija Salla Simukka tutkii ”tyhjän maailman” teemaa uutuusteoksessaan Jäljellä.

Jäljellä -tarinan tapahtumat sijoittuvat Suomeen, mutta jonakin toisena aikana. Aikana, jossa ihmiset määritellään ja sijoitellaan lokeroihin henkilökohtaisten ominaisuuksiensa mukaan. Päähenkilö Emmi elää maailmassa, jossa ihmiset luokitellaan ikään kuin kasteihin lahjojensa ja kykyjensä mukaan. Paitsi Emmi. Emmi on ”ei kukaan”, ikuiseksi Potentiaaliksi jämähtänyt teini. Muiden mielestä hänellä ei ilmene kykyjä mihinkään. Tämän myötä tyttö on itsekin lakannut uskomasta kykyjensä syntymiseen. Ainoa asia jota hän rakastaa, ovat vanhan ajan tarinat, aidot sadut.

Elämä häpeässä painaa matalaksi, etenkin oman perheen rakkaudettomuus. Emmi päättää karata pois. Hän lähtee, palatakseen kotiin vuorokautta myöhemmin vain huomatakseen kaikkien kadonneen. Perhe on hävinnyt, ketään ei ole missään. Etsintäretki naapuriin varmistaa, että muutkin ovat kadonneet. Internet ja puhelimet eivät toimi. Yhteyttä mihinkään ei saa. Tapahtunut uppoaa hitaasti Emmin tajuntaan. Hän on yksin maailmassa, ainoa joka on jäljellä.

Jäljellä -teos kolkuttelee mielen rajamuureja maalaamalla maailman, jossa suurin osa ihmisistä on mystisesti kadonnut. Mitä on tapahtunut ja missä kaikki ovat? Onko tämä kuoleman jälkeistä elämää? Vai onko kaikki vain harhaa? Ensijärkytyksestä toivuttuaan Emmi lähtee etsimään muita. Tampere vaikuttaa täysin autiolta, kunnes rautatieasemalta löytyy Onerva, Emmin ikäinen tyttö. Myöhemmin kuvioihin tulee mukaan Atro, nuori filosofi. Nuoret päättävät lähteä yhdessä tutkimaan tyhjää maailmaa, aloittaen etsimisen Helsingistä.

Tarinan perusjuoni, tyhjän maailman salaisuuden selvittäminen, soljuu tasaisesti eteenpäin kantavien teemojen lomassa. Nuoret ovat isojen kysymysten äärellä olemassaoloa, identiteetin rakentumista ja yksilön vapautta pohtiessaan. Syntyykö aito ja eheä minuus ulkopuolelta tulevien määritelmien mukaan? Entä oman perheen ja lähimmäisten hyväksyntä ja läsnäolo? Tarvitaanko tyhjässä maailmassa sääntöjä ja määritelmiä? Etenkin Atron henkilöhahmo haastaa tarinan muut henkilöhahmot pohtimaan vaikeiltakin tuntuvia asioita. Teoksen rakenne nivoutuu etsintäretken kautta luontevasti tematiikkaan, myös Emmin rakastamien satujen kautta.

Jäljellä -teoksen tarina herättää paljon kysymyksiä, joista moni jää vaille vastausta. Kertomus nimittäin päättyy kesken kaiken kuin seinään. Tällainen ratkaisu läväyttää lukijaa kasvoille, vaikka teoksen etuliepeessä onneksi mainitaan, että jatko-osa Toisaalla ilmestyy syyskuussa 2012. Silti herää ihmetys miksi tarinaa ei ole julkaistu yhtenäisenä kokonaisuutena.

Simukan Jäljellä -teos luotaa syvälle, mikä on tyypillistä kotimaiselle nuortenkirjallisuudelle. Osaavat ja ammattitaitoiset kirjoittajat haastavat lukijansa taidolla lukutalkoisiin, niin myös Salla Simukka. Kirjallisuuskeskusteluissa aika ajoin esille noussut miete siitä, onko jako nuortenkirjallisuuteen ja aikuistenkirjallisuuteen aikansa elänyt on jälleen ajankohtainen. Monien nuortenkirjallisuudeksi luokiteltujen teosten kohdalla jako on veteen piirretty viiva. Jäljellä -teos on tästä oiva esimerkki etenkin tematiikkansa osalta. Tässäpä riittää kustantamoille pohtimista kuinka vastata haasteeseen!

Teksti Maria Loikkanen

Laura Lähteenmäki: North End – Niskaan putoava taivas

Kirjoitin Savon Sanomiin arvion Laura Lähteenmäen uutuusteoksesta North End – Niskaan putoava taivas.

Sen verran verkkoversiota oli näemmä ”siivottu” tai editoitu – miksi sitä kukakin haluaa kutsua – että arvion viimeinen lause on napsaistu pois.

Laura Lähteenmäki: North End – Niskaan putoava taivas

WSOY 2012

258 s.

North End -sarjan avausosa vastaa tarinannälkään

Laura Lähteenmäen North End on nuorille suunnattu ”Muutoksen” jälkeisestä ajasta kertova sarja. Avausosa Niskaan putoava taivas käynnistyy, kun teini-ikäinen Tekla perheineen muuttaa North Endiin, pohjoisen perukoille. Tytöllä on edessä uusi elämä paikassa, joka ei voisi häntä vähempää kiinnostaa.

North Endin elämää hallitsee silmitön talvi. Teklan elämää hallitsee kaipuu takaisin vanhaan. North Endin nuoret ovat aktiivisia ja osallistuvia, myös yhteiskunnallisesti. Tekla haluaisi pitää hauskaa eikä miettiä painavia asioita. Kun tyttö äkkää mahdollisuuden viettää hetken itsenäistä elämää, tarttuu hän tilaisuuteen epäröimättä. Onhan syntymäpäivä on tulossa ja bileet mielessä. Teklan ratkaisu ei ole viisaimmasta päästä. Tottumattomana North Endin talveen edessä on viikko, joka lopullisesti muuttaa Teklan ja pikkuveli Kaurin elämän.

Hiukan junnaavan alun jälkeen tarina käynnistyy vauhdilla ja nappaa lukijan imuunsa. Niskaan putoavan taivaan hallitseva teema on muutos, jota kuvataan Teklan ja lukuisten värikkäiden, jopa karikatyyrimaisten sivuhenkilöiden avulla. Myllerryksessä myös nuorten unelmia, murheita sekä keskinäisiä suhteita koskettavat teemat nousevat luontevasti esille. Uuden yhteisön vieraus korostaa käynnissä olevaa muutosta, jonka virroissa Tekla navigoi vastahakoisesti. Yksi kerrallaan tytön vanhaan elämään liittyvät kuvitelmat kuitenkin murtuvat ja sortuvat. Muutos tekee tilaa uudelle, paremmalle elämälle. Pikkuhiljaa Teklakin alkaa tämän käsittää.

Teoksen teemat asettuvat dystopisen kehyksen sisälle. Dystopialle on tyypillistä kuvata tulevaisuuden ei-toivottua yhteiskuntaa tai jonkinlaisen katastrofin kohdannutta yhteisöä. North Endin maailmassa ilmastonmuutoksen seurauksena myös yhteiskuntajärjestys on muuttunut rajusti, ei-toivottuun suuntaan. Tätä kautta yhteiskunnan epäkohtia koskevat tapahtumat nousevat olennaiseksi osaksi tarinaa auttaen muodostamaan kokonaisuuden, joka on looginen, tiivis ja toimiva.

Laura Lähteenmäen romaani Alexandra Suuri oli Finlandia Junior -ehdokkaana 2010, syystäkin. Lähteenmäellä on taito rakentaa tarinoita, joissa on voimakkaan lukukokemuksen mahdollistavaa syvyyttä. Sitä ”jotakin”, joka tekee tekstistä maagisen ja ruokkii tarinannälkäistä. North End – Niskaan putoava taivas on monisävyinen ja herättelevä romaani. Sarjan avausosaa voi lämpimästi suositella kaiken ikäisille lukijoille.

Kodittomien kaupungista arvio Lastenkirjahyllyssä

Rouva Huu eli tutkija ja kirjallisuuskriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa Lastenkirjahylly -blogissaan Annika Lutherin teoksesta Kodittomien kaupunki.

Kodittomien kaupunki ilmestyi viime syksynä, ja on toinen kahdesta viime vuonna ilmestyneestä kotimaisesta dystopiasta. Siis lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella ilmestyneestä dystopiasta. (Ainakin tällä hetkellä olen tässä uskossa, mielelläni olisin väärässä tässä asiassa, koska näille olisi enemmänkin tilausta! Myös aikuisten puolella.) Se toinen oli/on Anne Leinosen & Eija Lappalaisen Routasisarukset. Kirjoitin molemmista teoksista arviot Savon Sanomiin.

Tässä linkki Lastenkirjahyllyn kyseiseen arvioon.

Nautinnollisia lukuhetkiä Kodittomien kaupungin parissa! 😉

« Older entries