Alas taikavirtaa

Junassa matkalla Helsingistä kotiin = Savonlinnaan.

Blogimorkkis on kova: kirjoittamisen jäämisestä ei nyt voi syyttää ajan puutetta. Pidän kaikista vuodenajoista, ja etenkin syksyisin tekee mieli sienestää + marjastaa. Joten se vapaa-aika mitä on ollut, on tullut käytettyä mökillä em. puuhien merkeissä. Sen lisäksi olen yrittänyt touhuta huonolle hoidolle jääneiden kukkapenkkien parissa.

Bloggaamista jähmettää myös se, että olen yrittänyt välttää muista kuin kirja-aiheista kirjoittamista. Olenkin tässä mietiskellyt olisiko ”tiukasta linjasta” syytä joustaa. Toinen jähmetyksen syy on työ: kun tekee töitä koneella, ei sen ääressä enää välttämättä halua vapaa-aikaansa viettää. Pakko myös hiukan humoristisesti todeta, että Parikkala-Savonlinna rata/junayhteys ei ole paras mahdollinen paikka kirjoittamiselle: piskuinen paikallisjuna heiluu ja tärisee niin vauhdikkaasti, että tuntuu kuin olisi karusellin kyydissä. 😉

Muutama kirjamiete: lähetin viime viikolla kaksi kritiikkiä syksyn ensimmäistä Onnimannia varten. Kirjoitin Reeta Aarnion Veden vangista ja Antti Halmeen Metalliveljistä. Näistä lisää myöhemmin. Suosittelen molempia!

SOK:n Yhteishyvä.nettiin pitäisi kirjoitella taas muutamia arvioita. Tai pikemminkin näin: saan kirjoittaa sinne taas arvioita. Kirjoista kirjoittaminen on aina ilo, koska kaiken tämän viestinnän keskellä (jep, teen viestintää työkseni) koen kirjallisuuden eniten omaksi sarakseni.

Viestintä on monimuotoinen ja haastava asia, eikä lainkaan helppo työsarka. Kirjallinen viestintä on vain yksi osa nykyajan viestintää, ja kirjallisuudesta viestiminen vain yksi (eihän sentään katoava lajityyppi?) osa kirjallista viestintää. Omaan työsarkaani kuuluu viestintä monella saralla: kirjallisella, visuaalisella ja sosiaalisella saralla. Lisäksi myös asioista tiedottaminen, joka leviää monelle saralle, tiedottamisen tavasta riippuen.

Jep. Syksy on tullut. Junan ikkunasta näkyy vain heijastus tietokoneen ruudusta. Saa odottaa kevääseen asti, että Punkaharjun kauniit maisemat näkisi taas näin iltaisinkin. Kummallista kuinka aika vierähtää ja elämä muuttuu. Viime syksynä tähän aikaan vasta aloittelin ”uutta elämääni” täällä Itä-Suomessa, ja murehdin kovasti etenkin työasioita. Luotto tulevaan oli kuitenkin kova, ja on myös nyt. Helppoa ei ole ollut, eikä varmasti tule olemaankaan: pätkätyöläisen elämässä jatkuva epävarmuus on ainoa varma asia. Töiden osalta tulevaisuutta on hankalaa ja vaikeaa hahmottaa, koska jatkosta ei koskaan tiedä. Tämä luonnollisesti vaikuttaa kaikkeen elämiseen, mutta asiaan on vain sopeuduttava.

Mutta kuten joskus jossakin legendaarisessa tv-sarjassa todettiin: Faith Manages.

(Babylon 5: tuottaja Michael J. Straczynskin kommentti kaikille niille, jotka epäilivät B5-projektin toteutumista. No sehän toteutui, toteutuessaan rikkoi potin ja teki historiaa)