Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Menee hiukan aihepiirin eli lasten ja nuorten kirjallisuuden ohi, mutta menköön: tuli sellainen olo, että haluan mainostaa lahjakkaan nuoren suomalaisen kirjailijan esikoisteosta myös täällä. Kyseessä on siis Hannu Rajaniemen Kvanttivaras, josta kirjoitin arvion Savon Sanomiin. Sentään aihepiiri eli scifi liippaa jollakin tavalla tämän blogin toiminta-ajatusta 😉

Jep. Semmoinen arvio se, jonka kirjoittamisen yhteydessä heräsi voimallisia pohdintoja aiheesta ”mikä ja millainen on hyvä kirjallisuuskritiikki tai kirja-arvio”. Pohdinnat kulminoituvat jälleen kerran niihin kuuluisiin merkkimääriin, jotka ovat siis hyvin rajattuja paperilehdessä. Siinä missä kirjailija mahdollisesti pohdiskelee mitä esim. kriitikot saattaisivat hänen tekstistään sanoa, kriitikko tuskailee sitä kaikkea, jota ei pysty tekstistä sanomaan, koska tila on rajattu. Oukei, sitäkin kommenttia on kuultu että lyhyt tila mahdollistaa kirjoittajalle ”omien kynsiensä näyttämisen”, eli että kuinka hyvin hän pystyy asian tiivistämään. Kirjallisuus ja kulttuuri ovat kuitenkin asioita, joista usein olisi paljon sanottavaa, myös siitä kokemuksesta jonka taideteos on herättänyt.

Tässä tapauksessa tästä kritiikistä/arviosta jäi lukukokemuksen herättämät mietteet uupumaan. Myös teoksen tarinarakennetta (mitä kerrotaan ja missä järjestyksessä) olisi ollut hienoa pohtia enemmän, samoin henkilöhahmoja – etenkin kun kyseessä on sellaisen todellisuuden kuvaus, jossa henkilöhahmot rakentuvat ”melko toisella tavalla” kuin mitä elävän ja hengittävän olomuodon koostumuksen on perinteisesti ajateltu olevan. Paljon oli siis kaikenlaista, jota olisi voinut sanoa.

Sen kuitenkin sain loppuun ängetyksi, mitä ei missään nimessä voinut pois jättää: Rajaniemi on tehnyt hienoa työtä, esikoisteokseksi Kvanttivaras on loistosuoritus!

Kiitokset Hannu Rajaniemelle, ilo on seurata taitavan kirjoittajan matkaa maailmalla, ihanaa että nimenomaan suomalainen laadukas scifi -genre saa tässä samalla nostetta – on sille syytäkin, ja ennen kaikkea on jo aikakin! Meillä on paljon lahjakkaita kirjailijoita ja kirjoittajia, ei kun vaan lisää nostetta!

Viikonlopputerveisin,

Maria

Mainokset

4 kommenttia

  1. Teresita said,

    maaliskuu 15, 2011 klo 10:51 pm

    Minulla on ollut tämä odottelemassa hyllyssä jo vähän aikaa englanniksi. Ajattelin lukea kummallakin kielellä. Kunhan nyt vaan saan tuon ”#%/#%(!” opinnäytetyön jaloista pyörimästä, on ihan tarpeeksi tylsää matskua siihenkin luettavana. Deadline on toukokuulla ja olen liemessä sen kanssa. Lähinnä siksi, että on kauhea hinku lukea aivan kaikkea muuta kuin siihen liittyvää ;). No, palkkioksi hyvin tehdystä työstä hankin sitten Kvanttivarkaan hyllyä koristamaan… Ja ehkä pari muutakin listalla odottelevaa teosta.

  2. Maria L. said,

    maaliskuu 19, 2011 klo 12:51 pm

    Ohoo, voin todeta että suomen kielisen version lukemisen jälkeen en edes uneksi englannin kielisen version lukemisesta 😉 Aikanaan, lähinnä lukiossa ja lukion jälkeen vakiinnutin englannin kielen taitoni lukemalla kirjaston engl. kieliset scifit läpi, koska olin jo ajat sitten lukenut suomen kieliset läpi. Muistan että Fredrik Pohl (Tau nolla) oli äärimmäisen haastava, tosin en muista luinko loppuun. Pohl taisi olla fyysikko. Tau nolla on melko HC -scifiä 😉 Kuten Kvanttivaraskin 😉

    Onnea opinnäytetyön tekemiseen. Voin sanoa että kokemusta on, ja että tiedän nimenomaan tuon hingun lukea aivan tasan kaikkea muuta kuin siihen liittyvää 😉 Mutta niin se vain menee että aivotyön lisäksi lihastyötä se vaatii, eli on vaan istuttava aloilleen ja keskityttävä niitä juttuja tekemään. Lykkyä pyttyyn!

  3. jukkahoo said,

    huhtikuu 9, 2011 klo 8:48 am

    Hei! Hyviä kommentteja hienosta kirjasta. Sen verran kuitenkin teki mieli kommentoida, että Tau nolla on Poul Andersonin kirja, Ei Fred Pohlin (esim. Avaruuden portti, Plusmies tai C. M. Kornbluthinin kanssa kirjoitettu Avaruuden kauppamiehet). Pohl ei ollut (tai ei ole, mieshän on edelleen elossa kirjoittaa hyvinkin kiintoisaa blogia – http://www.thewaythefutureblogs.com/ – nykyään) mikään tiedemies, itse asiassa hän lopetti koulunkäynnin jo 14-vuotiaana.

    Poul Anderson sen sijaan oli fyysikko ja Tau nolla edustaa kovaa tieteiskirjallisuutta, joten ajatus oli ihan oikeanlainen, vaikka kirjailijan kohdalla tulikin pieni ajatusvirhe.

    Kiitoksia blogista, on aina hauska käydä kurkistelemassa, mitä täältäkin päin löytyy!

  4. Maria L. said,

    huhtikuu 9, 2011 klo 12:21 pm

    Hei!

    Kiitos korjauksista – sekä blogivinkistä! Siitä on niin kauan kun olen oikein kunnon perinteistä HC-scifiä lukenut, että näemmä alkaa lipsua. Muutenkin pitäisi ottaa kertauskierrosta klassikoiden parissa. Juuri viime viikolla ajattelin, että pitäisi lukea Lemin Solaris uudelleeen.

    Onneksi nämä omat lipsaukseni ovat korjattavissa täällä blogin puolella.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: