Oikein hyvää Eino Leinon sekä Runon ja Suven päivää kaikille! Hieno kesä meillä, nauttikaamme siitä parhaamme mukaan 😉
Tämän kertainen postaus menee ”hieman” Eino Leinosta sivuun, mutta annettakoon se anteeksi, koska kyseessä on hieno ja ennen kaikkea paljon ajatuksia herättävä teos – käsittääkseni Eino Leino oli persoona, joka halusi työllään myös herätellä ihmisiä, kaiken muun ohessa.
Ei ole voinut olla huomaamatta, että suomennetun ja suomeksi kirjoitetun scifin eli tieteiskirjallisuuden määrä kustantamojen julkaisuohjelmissa on kääntynyt hienoiseen nousuun. Mistä moinen muutos monen pitkän (liian monen ja pitkän) vuoden hiljaiselon, tai voisi sanoa paitsioaseman jälkeen, sitä en tiedä, ja sitä suuremmalla syyllä otan scifi-herkut iloisena ja mielenkiinnolla vastaan.
Ally Condien Tarkoitettu vaikutti takakansitekstin perusteella ns. ”perustylsältä perus-scifiltä”, mutta päästyäni tarinan alkuun se veti imuunsa välittömästi. Muka tylsältä vaikuttava tarina pelasti erään (kaato)sateisen alkukesän päiväni, ja huomasin ahmivani tarinan kerta heitolla – lukuvinkkinä ilman muuta suosittelen Condien Tarkoitettua, ja ennen kaikkea suosittelen että varaatte tarinalle kunnolla aikaa, jotta sen saa ja voi hotkaista kerralla 😉
Mitä scifiin tulee, Ally Condien Tarkoitettu on luokiteltu dystopiaksi, jota voi ajatella scifin ”alahaarana/sivuhaarana”. Dystopisille kertomuksille on tyypillistä, että maailmassa jota tarinassa kuvataan, on tapahtunut jonkinlainen romahdus/murros/katastrofi, jonka seurauksena on tapahtunut lähes täydellinen ja kaiken kattava muutos, tai sitten kuvataan muutosta joka on parhaillaan tapahtumassa (esim. Maarit Verrosen Karsintavaihe & Kirkkaan selkeää). Scifin ja dystopian välinen sidos syntyy yleensä hyvin luonnollisesti teknologian kautta/avulla, eli että tarinassa kuvataan maailmaa ja ihmiskohtaloita, joihin tekniikka ja teknologia liittyy jollakin tavalla olennaisesti. (Ovatko esim. Verrosen em. teokset dystopiaa ja scifiä on seikka, josta voinee olla montaa mieltä, mutta omassa lokerikossani em. teokset istuvat luontevasti dystopiaan, ja joillakin tasoilla myös scifi-genreen. Toki dystopian ja scifin yhteyksistäkin, eli että dystopia on scifin ala/sivuhaara, voi olla montaa mieltä.)
Ally Condie: Tarkoitettu
Suomentanut Kaisa Kattelus
Tammi 2011
326 s.
Amerikkalaisen Ally Condien Tarkoitettu on lempeä kuvaus maailmasta, jossa asiat ovat hirvittävällä tavalla vialla. 17-vuotias Cassia elää Yhteiskunnassa, jossa on vain täydellisesti hyvinvoivia ja terveitä ihmisyksilöitä. Elämä perustuu yksilöllisiin suorituksiin, jotka tukevat Yhteiskunnan parasta. Yhteiskunta päättää yksilöiden puolesta kaiken, myös elämänkumppanin.
Lempeän Ally Condien tarinasta tekee tapa, jolla ”täydellisen” Yhteiskunnan mielipuolisuus pala palalta aukaistaan lukijalle. Alkaa selvitä, että täydellinen Yhteiskunta on vankila, jossa yksilölle ei suoda edes ajatusten vapautta. Cassia kulkee rohkeasti omaa yksilöllistä matkaansa alkaen oivaltaa elämän valtavuuden ja rikkauden. Tunteet ja tunteiden olemassaolo herättelevät tyttöä voimallisesti. Omia yksilöllisiä valintoja täytyy saada ja voida tehdä. Mutta miten niitä vankilassa tehdään?
Tarkoitettu on suunnattu on nuoremmille lukijoille, mutta kiinnostaa varmasti myös monia aikuisia. Tarina on hyvin vivahteikas ja monimerkityksellinen, mikä osaltaa pistää lukijan totisesti pohtimaan maailmaa jossa haluaa elää. Ally Condie on tehnyt loistotyötä kertomuksen kanssa. Onneksi romaanille on tulossa jatkoa, sen verran kiperään paikkaan Cassien tarina jäi.
Teksti Maria Loikkanen
Alas taikavirtaa 
Usvala said,
10 heinäkuun, 2011 klo 6:20 pm
Hauskaa, että vertailit Verrosen teoksia ja Tarkoitettua toisiinsa. Minä nimittäin tartuin tähän kirjaan Verrosen Kirkkaan selkeän innoittamana. Mutta toisin kuin Verrosen kirjasta tästä kirjasta en tykännyt. Minulle Tarkoitetun dystopinen maailma oli tyhjyyttä kumiseva kulissi harlekiinitarinalle. Jo alussa päähenkilöiden kuvaukset täydellisene ulkonäköineen ärsytti. Tosin, kirjan rakkaustarina vaikutti tehokkaalta, ainakin se oli koukuttavasti rakennettu. Niin… myönnän, etten pystynyt kirjaa lukemaan loppuun. Verrosen maailman jälkeen en vaan pystynyt. Verronen kirjoittaa meidän päivästä tulevaisuuden kuvin, Condie taas dystopialla koristellusta mielikuvitusmaailmasta.
Maria L. said,
10 heinäkuun, 2011 klo 8:36 pm
Kiitos kommentista! On aina virkistävää saada kuulla muiden mielipiteitä ja jaettuja lukukokemuksia 🙂 Minäkin olen tykännyt Verrosen kirjoista paljon, myös niistä jotka ovat tulleet ennen Karsintavaihetta ja Kirkkaan selkeää.
Itse koin Tarkoitetun ”täydelliset” ihmiset osana juonta, eli että mm. ”täydellisten” henkilöhahmojen kuvauksen kautta Tarkoitetun ”täydellisen Yhteiskunnan” karmivuus alkaa kaikkinaisuudessaan avautua, kun alkaa selvitä että ollaan kaukana täydellisestä. Siinä vaiheessa ei enää ”täydellinen ulkonäkökään” paljoa vaa’assa paina. Mitä Verrosen Karsintavaiheeseen ja Kirkkaan selkeään tulee, ne ovat (onneksi) yhtä fiktiivisiä teoksia kuin Condien teoskin, tosin fiktiivisen maailman kuvaus on askeleen synkempi. Syksyllä 2010 Savonlinnassa pidetyssä kirjallisuusseminaarissa oli kiinnostavaa kuulla Verrosen kommentteja Kirkkaan selkeää -teoksen käsittelyn yhteydessä: nyky-yhteiskunnan tila on kyllä motivoinut Karsintavaiheen ja Kirkkaan selkeää -teosten kirjoittamiseen. Sinänsä aiheellista kirjoittaa näistä aiheista, toivoa sopii että tällainen tulevaisuus ei meitä odota.