Simukka: Musta kuin eebenbuu

Kirjoitin Savon Sanomiin arvion Simukan Lumikki -trilogian viimeisestä osasta Musta kuin eebenbuu.

Salla Simukka: Musta kuin eebenbuu

Tammi 2014

192 sivua

Olipa kerran Lumikki

Olipa kerran Lumikki-trilogia, joka on saapunut päätösosaansa. Teoksessa Musta kuin eebenbuu Lumikki Andersson on palannut Tampereelle. Siellä hän kohtaa elämänsä suurimman haasteen: mitä tapahtui kauan sitten olipa kerran -sadussa, joka onkin Lumikin oma tarina?

Lumikki yrittää olla tavallinen teini lukiolaisen huolineen, unohtaa seikkailut ja keskittyä tähän hetkeen. Se ei onnistu, sillä Lumikkia vainoaa joku, joka tietää. Joku, joka haluaa että Lumikkikin tietää. Joku, joka on päättänyt, että Lumikin täytyy muistaa, maksoi mitä maksoi.

Jälleen kerran Salla Simukka on tehnyt erinomaista työtä. Tarinan kattoteema, vainotun ja vainoajan välinen kuurupiilo iskee hermoon, ja pelko suorastaan lilluu kirjan sivuilla. Napakka kerronnallinen ote sähköistää tunnelman, runojen ja vainoajan kirjeiden rytmittäessä sekä syventäessä kokonaisuutta. Loppuun asti mietityt yksityiskohdat, kuten Lumikki-näytelmä ja muuan arkku, johon sopii eräs kadonnut avain, kuljettavat tarinan uusiin hyppyihin kriittisillä hetkillä.

Musta kuin eebenbuu on hieno päätös Lumikki-trilogialle. Teos nivoo yhteen monta temaattista tasoa Lumikin henkilökohtaisen elämän kautta. Asioihin, joihin vain vihjailtiin sarjan edellisissä osissa, löytyy uusia näkökulmia. Lumikin kadonnut lapsuus on arvoituksen ytimessä. Simukka kuljettaa juonta taitavasti loppua kohden, paljastamatta liikaa.

Lapsuuden rinnalla kulkevat nykyhetken olennaiset asiat. Lumikin suhde poikaystävään Sampsaan on lämmin, mutta kevyt. Kun vanha rakkaus Liekki palaa kuvioihin, Lumikki sulaa. Liekki on käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa ja on nyt poika.

Tapa, jolla Simukka käsittelee Liekin sukupuolenvaihdosleikkausta on lempeä. Asia tulee esille luontevasti, saaden painoarvoa sen myötä, kun Lumikki joutuu pohtimaan suhdettaan Liekkiin ja Sampsaan.

Ilahduttaa, että asiaa joka ennen oli ehkä jopa tabu nuortenkirjassa, käsitellään näin avoimesti. Salla Simukka on oiva esimerkki suomalaisesta nuortenkirjailijasta, joka on valmis tarttumaan aroiltakin tuntuviin aiheisiin, ja kulkemaan niiden läpi yhdessä lukijan kanssa.

Kirjallisuuden lajityyppien välillä Simukka liikkuu luontevasti. Siirtymä realistisesta romaanista spekulatiiviseen fiktioon ja hyppäys thrilleri-tyyppiseen Lumikki-sarjaan käy kuin tanssi.

Tällaista osaamista kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä on valtavasti. Jos lasten- ja nuortenkirjoja käännettäisiin muille kielille enemmän, voi olla että moni muukin tekisi ”Simukat”. Sitä odotellessa.

Maria Loikkanen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: