Muuan uutinen ja muuta mukavaa

Huomasitteko YLEn sivuilla jutun kirjailija Kalle Veirtosta? Tässä linkki uutiseen.

Tulipa hyvä mieli tästä jutusta, siitä että nuortenkirjailijasta tehdään juttua ja että nuortenkirjallisuus on otsikoissa. Etenkin kun jutun sävy on positiivinen – nuortenkirjallisuuskin voi olla suosittua!

Tässä on varmaan myös itsestäänselvyydeltä tuntuva tieto monille meistä. Siis se, että jutussa tuodaan esille, että ”nuortenkirjallisuuskin voi olla suosittua”. Minulle on itsestäänselvää,  että nuortenkirja voi olla huippusuosittu. Joten tuntuu kummalta, että kuinka ”muu maailma” ei voi tällaisesta olla tietoinen esimerkiksi Harry Pottereiden, Twilight -saagan ja monien muiden erittäin suosittujen nuortenkirjojen sekä nuorille suunnattujen kirjasarjojen olemassaolon ja niiden ympärillä pyörineen kohun myötä.

Mutta ehkä moni ei sitten kuitenkaan tiedä tai tule ajatelleeksi, että nuortenkirjakin voi olla suosittu, todellakin huippusuosittu. Joten ei kun vaan lisää positiivista uutisointia. Tuntuu hyvältä lukea kulttuuriin liittyviä positiivisia uutisia, kun tuntuu että niin usein jo otsikossa iskee vastaan teema ”kulttuuri ei tuota ja kulttuuria lakkautetaan” tai jotakin muuta vastaavaa.

Syksy alkaa kääntyä kohti talvea ja lukuväsymys taittua. Talven tulo tuntuu mukavalta kuten aina, vaikka aurinkoa ja lämpöä onkin ikävä. Pidän kaikista vuodenajoista, tasapuolisesti. Okei, no ehkä keväästä kuitenkin eniten. Mutta syksystä myös, iloisista väreistä luonnossa ja pohjoistuulesta joka tuo talven viestiä. Syksyn pimeyden kuljen läpi kynttilöiden, kuuman teen sekä muiden pienten mukavien arkisten asioiden voimalla. Lämmin sauna ja takkatuli auttavat aina nihkeisiin olotiloihin. Myös lukuväsymyksen taittamiseen.

Olen viime aikoina ”taittanut” pari kirjapinoa. Siis lukenut kirjan jos toisenkin, aika monta itseasiassa.  Myös työkirjoja eli arvioitavia kirjoja, mutta paljon muutakin.

Eräs positiivinen yllättäjä oli Ernest Clinen Ready Player One. Kirjoitin kirjasta arvion Sylviin. Linkki arvioon tässä.

Olen paljon parempiakin tarinoita, siis teknisesti ja tyyliltään paremmin toteutettuja tarinoita lukenut. Tarinoita joissa sekä tarinan että kerronnan tasoja on kehitelty sekä hiottu, ja joissa tyyli eli tapa jolla kieltä käytetään ja jolla tarina kerrotaan, räjäyttää tajunnan. Oma kokemukseni oli, että Clinen kirja ei lukeudu tällaisiin teoksiin, mutta jotakin nostalgisen viihdyttävää sen suoraviivaisessa seikkailumeiningissä on. Ja pitkäkin on kuin mikä, joten niille jotka kaipaavat ”monen tunnin kestoista lukuvinkkiä”, Ready Player One on sellainen. Nopeallakin lukijalla menee ainakin ilta tämän parissa.

Kuulaita syyspäiviä!

Advertisements

4 kommenttia

  1. Terhi said,

    lokakuu 30, 2012 klo 2:45 pm

    Kiitos linkkivinkistä! Herrajumala, 50 000 myytyä kirjaa. Sehän on AIVAN USKOMATON saavutus. Ja kirjoja juuri niille ”pojille, jotka eivät (muka!) lue”. Komeat aplodit Kallelle!

    Olisi joskus muuten mukava lukea ammattilukijan pohdintaa lukemisen tavoista. Missä luet? Milloin luet? Mitä teetä / kahvia juot? Onko sinulla jokin tietty aika päivästä, jolloin on mukavin hetki lukea?

  2. Maria L. said,

    lokakuu 31, 2012 klo 8:29 am

    En nyt ehkä osaa ilmaista itseäni aivan siten kuin haluaisin, mutta jotenkin minua närästi tässä tuo jutun lähtökohta, positiivisesta otsikosta huolimatta – tulkitsin itse siten, jossakin tuolla jutussa on läsnä asenne ”on hämmästyttävää kun lasten- ja nuortenkirjallisuus voi olla näin suosittua ja myydä näin paljon”.

    Miusta se on itsestäänselvää. Ja sen pitäisi olla itsestäänselvää. Kukaan ei kyseenalaista tätä Laila Hirvisaaren tai Ilkka Remeksen tai jonkun muun aikuistenkirjailijan kohdalla, mutta sit ihmetellään jos lasten- ja nuortenkirja myy hyvin.

    En siis kritisoi siun kommenttia, en tod., vaan ”tämän kaiken lähtökohtaa”, eli että lasten- ja nuortenkirjallisuus ei edelleenkään ole ”samalla pelikentällä” aikuistenkirjallisuuden kanssa, jos nyt näin voi sanoa. Tarkoittaen että ei nauti samaa arvostusta, vaikka HYVIN MONI etenkin nuorille kirjoitettu kirja on todella paljon laadukkaampi kuin HYVIN MONI aikuisille kirjoitettu kirja mitä tässä maassa ilmestyy.

    Vaahtoa, tiedän, mutta olen yliherkkä tälle aiheelle ja näen mörköjä varmaan sielläkin missä niitä ei ole. Ehket niitä ei tässä jutussa ollut, mutta tuli nyt omissa tulkinnoissa sellainen tekaistua. Yritän lieventää omaa suodatintani, ja ehdottomasti tietenkin iloitsen Kalle Veirton puolesta!

    Niin ja kiitos muuten tuosta blogikirjoitusvinkistä lukemisen tapoihin liittyen, pistän mietintään 😉

  3. Terhi said,

    lokakuu 31, 2012 klo 9:05 am

    Minä en ehtinyt ajatella näkökulmaa (jolle olen jo valitettavasti turtunutkin), mutta tuo lukema vain pomppasi silmiin.

  4. Maria L. said,

    lokakuu 31, 2012 klo 10:28 am

    Ei ole pitkiin aikaan ollut tuota tuntotilaa, mutta nyt nasahti.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: