Ilkka Auer: Lumen ja jään maa -sarja. Sysilouhien tarina.

Eräs ”pitkäaikainen projektini” on ollut Ilkka Auerin Lumen ja jään maan -sarjaan tutustuminen. Sarja kertoo Sysilouhien suvusta. (*Edit: otsikoin kirjoituksen aluksi virheellisesti  ”Sysilouhien sukua -sarja”, kiitos Anna-Marin virhe tuli korjattua!) Luin koko sarjan jo jokin aika sitten, mutta en ole saanut kirjoitetuksi asiasta ennen kuin nyt. Ohessa Sysilouhien sukua -tarinasta (sarjan ensimmäinen osa) referoiden, sillä tätä tarinaa en halua keneltäkään spoilata ennakkoon! Kaikkinensa sarjassa on neljä osaa, joten tässä nyt myös vinkkiä joululoman lukemistoon kaikille niille, jotka kaipaavat pitkää ja paksua fantasiatarinaa täyttämään joulunpyhien kiireettömiä päiviä.

Jonkin verran spekulatiivista fiktiota, eritoten scifiä ja fantasiaa lukeneena sitä tahtoo kyynistyä sen suhteen löytyykö maailmasta vielä spefitarinoita joissa ”on sitä jotakin”. Kun tällainen tarina, tai parhaimmillaan kokonainen sarja tällaisia tarinoita tulee vastaan, tahtoo siinä sukat pyöriä jalassa.

Sysilouhien sukua sai sukat pyörimään jalassa. Kello oli noin 04 aamulla kun sain sarjan ensimmäisen kirjan luettua. Eihän sitä voinut kesken jättää, kun kerrankin oli mahdollista valvoa ja lukea koko tarina kertalaakista.

Sysilouhien sukua kertoo Nonnan ja hänen sukunsa tarinan. Kertomuksen maailma on ns. suljettu maailma, eli oma fiktiivinen todellisuutensa. Vertailukohteena tällaiselle todellisuudelle on mm. Harry Pottereiden maailma, jossa kulkee kaksi todellisuutta rinnakkain: velhojen todellisuus sekä jästien todellisuus, ja aina välillä nämä todellisuudet ”sotkeutuvat toisiinsa”. Suljettu maailma tarkoittaa sitä, että se on ns. itsenäinen todellisuutensa, josta ei ole pääsyä muihin todellisuuksiin. Se minkälainen fantasiakertomuksen maailma on, eli suljettu tai ns. useista todellisuuksista koostuva maailma, on olennaista, koska se osaltaan muodostaa kertomukseen tiettyjä peruslähtökohtia.

Sysilouhien suvussa kertojana toimii nk. kaikkitietävä kertoja, eli ”ääni” joka on läsnä monissa paikoissa yhtä aikaa, ja tietää koko ajan mitä missäkin päin kertomuksen maailmaa tapahtuu. Kertomuksen päähenkilö on Nonna, mutta kertomuksessa on useita sivuhenkilöhahmoja, joista tulee kokonaisuuden kannalta olennaisia. Esimerkiksi Fenris, Nonnan jääkarhu ja suojelija, on tällainen henkilöhahmo. Toki voi pohtia myös sitä, onko Fenris yhtälailla päähenkilö kuin Nonna, jostakin näkökulmasta tarkasteltuna tämäkin pitänee paikkansa. Nonnan näkökulmasta tarinaa kuitenkin kerrotaan.

Tarinan yksi ydinteemoista on monelle fantasiakertomukselle perinteinen ”matka omaan itseen”, joka käynnistyy Nonnan kotikylän tuhoamisella. Tyttö kidnapataan ja viedään vangiksi kaukaiseen paikkaan. Nonna onnistuu pakenemaan, ja tästä alkaa pidempi matka kuin hän olisi uskonutkaan. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, ja suvun vanhat salaisuudet alkavat aueta pikkuhiljaa. Nonnan lisäksi monet muut henkilöhahmot yllättyvät pinnalle nousevista paljastuksista, ja selvää on, että maailma elää muutoksen aikoja. Kaiken sen myötä mitä Nonna kokee ja oppii, hän itse koko ajan kasvaa, etenkin tuntemaan oman voimansa.

Monet fantasiaseikkailut, alkaen Tolkienin Sormusten herrasta, pitävät sisällään henkilöhahmojen matkan omaan itseen, matkan joka toimii ikään kuin oppitunteina oman voiman löytämiseen ja valjastamiseen – yleensä vaikeuksien kohtaamisen kautta. Probleemi on usein se, että etenkin jotkut ulkomaiset kirjailijat kirjoittavat näistä aiheista toistaen vanhaa, tai suorastaan matkien muita, kuten esimerkiksi koin Christopher Paolinin tehneet teoksessaan Eragon (= matkineen Tolkienia etenkin paikkojen nimissä. Teoksen jatko-osia en ole lukenut enkä lue.). Ikävä kyllä fantasian kentällä, etenkin ulkomailla, on paljon jäljitelmiä ja niiden jäljitelmiä, ja alkaa olla vaikeaa löytää tarinoiden seasta jotakin raikasta.

On taito kirjoittaa esimerkiksi vanhoja perinteisiä aineksia käyttäen tarina, joka laulaa aidosti omaa lauluaan. Osaltaan tästä syystä kotimaisen spekulatiivisen fiktion nousua onkin ollut suoranainen ilo seurata, koska kirjailijoilla on todella raikkaita ja omaperäisiä ideoita. Vaikka monissa tarinoissa on myös ”kierrätysmateriaalia” mukana, tätä materiaalia on kierrätetty siten, että lopputulos on jotakin uutta ja raikasta. Suomessa on etenkin 2000-luvun jälkeen ollut lukuisia omaäänisiä ja aidosti omaa lauluaan laulavia erittäin lahjakkaita kirjoittajia, joiden soisi nousevan myös laajemman yleisön tietoisuuteen.

Ilahduin aidosti Auerin Sysilouhien suvusta. Oma lukukokemukseni oli nimenomaan se, että Sysilouhien sukua (ja koko sarja…) laulaa omaa lauluaan aidosti omalla äänellään.

Sivukommenttina tähän: jaksan vuodesta toiseen hämmästellä mikä kotimaisia kustantamoja vaivaa? Suomessa kirjoitetaan erittäin hyvätasoista aikuisten sekä lasten ja nuorten spekulatiivista fiktiota. Suhteessa väkilukuumme kirjailijoita on paljon, ja kirjallisuus korkeatasoista, joten verrattuna esim. moniin ulkomaihin, meillä todellakin ilmestyy paljon korkeatasoista spefiä. Miksi tästä ei puhuta enemmän? Vai puhutaanko, ja minulla on vaan ollut korvat kiinni? En muista samanlaisia mainoskampanjoita yhdenkään kotimaisen kirjailijan teoksen kohdalla kuin mitä Harry Pottereiden kohdalla oli. Siitä huolimatta, että usealla kotimaisella fantasiateoksella on niin sanotusti enemmän ansioita kuin mitä esimerkiksi Pottereilla, esimerkiksi Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjalla.

Halusin tuoda tämän sivukommentin esille, vaikka tarkoitukseni ei ole aloittaa ”laatukeskustelua” tässä, sillä se on kokonaan eri teema. Erittäin mielenkiintoinen teema tosin. Ja tästä pääsemmekin sitten kirjallisuuspalkintoja liippaavaan arvokeskusteluun, ja kohta olemme niin syvällä suossa, että emme pääse sieltä enää päivänvaloon. Joten aiheeseen palatakseni totean vain, että oma lukukokemukseni Sysilouhien sukua -tarinan parissa kolahti positiivisella tavalla paljon syvemmälle kuin mitä esimerkiksi Harry Potterit aikanaan. Ja että syytä olisi kotimaista lasten ja nuorten kirjallisuutta – sekä fantasia ja scifi-kirjallisuutta – nostaa reippaasti esille. Samalla voisi myös miettiä missä viipyy aikuisille suunnattu kotimainen scifi- ja fantasia kustantamojen tarjonnassa.

Olenko ikävä ihminen, jos en kerro Sysilouhien tarinasta enempää tässä? Tulin tähän päätökseen nauttiessani suuresti tarinan eri vaiheista ja sen saamista käännöksistä. Myönnän että hieman odottelin koska tarina ”urautuu tusinafantasialle tyypilliseen uraan”, mutta sitä hetkeä ei koskaan tullut. Ilkka Auer on tehnyt tarinan eteen paljon töitä, koonnut materiaalia ja koostanut tarinan tapahtumia siten, että vaikka siinä toistuu monet muista seikkailuista tutut elementit, kuten vaikkapa pahan hengen läsnäolo (= jokin nimetön paha vainoaa ns. hyvää henkilöhahmoa), muodonmuuttajien läsnäolo (= tyypillistä monissa fantasiatarinoissa) sekä lumottujen esineiden läsnäolo, ei urautumisen hetkeä tullut.

Lämpimästi suosittelen lämmittävää ja seikkailullista matkaa kotimaisen, anteeksi Erittäin Laadukkaan Kotimaisen fantasiatarinan parissa. 😀

Advertisements

6 kommenttia

  1. Anna-Mari said,

    joulukuu 19, 2011 klo 8:27 pm

    Tyttäreni (11v) luki koko sarjan (joka on muuten Lumen ja jään maa -sarja) ihan vasta ja tykkäsi ihan hirveästi! Nyt kun sinäkin sitä täällä hehkutat, niin ehkä minunkin pitää lukea kirjat. 🙂 Kotimaisia fantasiakirjoja on todellakin ilmestynyt viime aikoina paljon, ja hyviä sellaisia!

  2. Maria L. said,

    joulukuu 19, 2011 klo 9:45 pm

    Kiitos Anna-Mari kommentista – ja korjauksesta!

    Tiesin, että jotakin oli vialla kun tätä tänne laitoin. Tiesin. Mutta enpä vaan keksinyt mikä. Kamalan noloa tuollainen, että otsikkoa myöten tulee väärää tietoa. Varsinkin miulle, kun aina teroitan huolellisuutta ja faktojen tarkistamista. Puhhuh.

    Ja kyllä, todella suosittelen KOKO sarjaa, vaikka koko perheelle jos vain lukeminen maittaa! 😉

    Oikein kirjarikasta joulua! 😀

  3. Anna-Mari said,

    joulukuu 20, 2011 klo 3:05 pm

    Heh, minähän en tuota tiennyt vaan tyttäreni heti hihkaisi että sehän on sen ekan osan nimi eikä koko sarjan! Piti ihan varmistaa netistä, etten mene väittämään vääriä… Oikein mukavaa lukujoulua sinullekin!

  4. Maria L. said,

    joulukuu 20, 2011 klo 9:27 pm

    Niinpä, ekan osan nimi eikä koko sarjan 😉

    Ajatusvirheeni johtui juuri tästä. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa vain ensimmäisestä osasta, mutta sitten kuitenkin halusin huomioida edes lyhyesti koko sarjan tässä postauksessa. Koska se on vaan niin hyvä 😀

  5. Ilkka Auer said,

    tammikuu 10, 2012 klo 4:12 pm

    Kiitos 🙂 Tätä arvostelua oli todella valtavan suuri ilo lukea! Lämmittää mieltä huomata, että vielä monta vuottakin Sysilouhien julkaisun jälkeen se elää omaa elämäänsä ja lukijat löytävät sen pariin.

  6. Maria L. said,

    tammikuu 11, 2012 klo 3:59 pm

    Kiitos,

    Ja kiitos erityisesti hienosta tarinasta! Haluan aika ajoin nostaa täällä esille myös vanhempia tekstejä, koska on niin paljon kaikenlaista hienoa olemassa. Blogissa on erityisen mukava kirjoittaa, koska täällä ei tarvitse laskea merkkejä. Tästä jaksan aina nakuttaa, mutta alkaa tökkiä vuosi vuodelta enemmän, että arviot lyhenevät ja lyhenevät – pohjanoteeraus on ollut 800 merkkiä. Sano siinä nyt sitten ”jotakin rakentavaa”, puhhuh.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: