Benjamin Lacombe, Sébastien Perez: Lumoojien sukua

Kirjoitin Onnimanniin arvion Lumoojien sukua -teoskokonaisuudesta. Tämän piti tulla ulos jo viime kevään Onnimannissa (2/2010), mutta koska en saanut kirjaa ajoissa, tuli arvio ulos syksyn ensimmäisessä numerossa (3/2010).

Näin Pyhäinpäivän alla Lumoojien suvun teema on pinnalla, ainakin esi-isien ja vainajien muistelemisen osalta. Noituus ei ehkä niinkään. Tosin teoksissa molemmat teemat kietoutuvat toisiinsa luontevasti, etenkin Lumoojien sukupuussa, joka todellakin on nimensä mukaisesti sukupuu. Toista teemaa ei myöskään olisi olemassa ilman toista, sillä Lumoojien sukupuu on nimenomaan noitien suvun tarina. Pieni noita puolestaan kertoo Lisbeth -tytöstä, joka löytää Lumoojien sukupuun isoäitinsä vintiltä. Näin tyttö saa tietää kuuluvansa Lumoojien sukuun.

Pyhäinpäivä tai ei, teoskokonaisuuteen kannattaa tutustua mikäli visuaalisesti kiinnostava ja ilmeikäs tarina kiinnostaa. Pienen noidan tarinassa olisi tosiaan voinut olla itse tarinan puolesta runsaasti enemmän sisältöä, mutta toisaalta Lumoojien sukupuu kytkeytyy tarinaan hyvin tiiviisti, tarjoten sille lisäsisältöä.

Tarinoiden kohti Pyhäinpäivää, hyvää viikonloppua kaikille!

Lumoojien maailma

Benjamin Lacombe, Sébastien Perez: Lumoojien sukua

Suom. Kira Poutanen

Nemo 2009

Lumoojien sukua on kahdesta eri teoksesta koostuva paketti. Pieni noita kertoo nuoren Lisbethin tarinan. Lisbeth löytää isoäitinsä Olgan vintiltä kirjan, joka paljastaa hänelle suvun salaisuudet, ja saa näin tietää kuuluvansa ikivanhaan Lumoojien sukuun. Pienen noidan tarina on viehättävä kertomus tytöstä, jota viisas isoäiti ohjaa ja opastaa uuden elämän sekä uuden ymmärryksen alkuun. Lumoojien sukupuu puolestaan johdattelee lukijan Lumoojien suvun naisten maailmaan. Lumoojien sukupuuhun yhdistettynä Pienen noidan tarina täydentyy mukavasti, vaikkakin kertomusten teemojen osalta hiukan raskaalla tavalla.

Teoskokonaisuus herättää monenlaisia mietteitä. Teokset ovat visuaalisesti upeita, mutta etenkin Pienen noidan kohdalla jäi hiukan vaisu olo – ehkä lukijalle olisi voinut kertoa tarinaa enemmänkin? Lumoojien sukupuu puolestaan tarjoaa useita tarinoita, mutta sen kohdalla herää kysymys kenelle tarinat on suunnattu? Pieni noita sopii melko nuorille lukijoille, mutta Lumoojien sukupuun synkähköjen elämänkohtaloiden kuvaus tuntuu melko raskaalta nuoria lukijoita ajatellen, vaikka teoksen sisältö keventyy loppua kohden Olgan ja Lisbethin kohdalla. Teoskokonaisuus herättää ajatuksen liukkaasta saippuasta, joka pyörii lukijoiden käsissä: kysymykset kuten kenelle, mitä ja miksi pyörivät jatkuvasti mielessä.

Ehkäpä tärkeintä on se, että teokset herättävät kysymyksiä. Noidat ja noituus on usein tulkittu negatiivisessa valossa, joten kenties Benjamin Lacombe ja Sébastien Perez pyrkivät herättelemään lukijoita avatakseen uusia, jopa positiivisia näkökulmia asiaan liittyen. Joka tapauksessa tekijät ovat tarttuneet rohkeasti käsillä oleviin teemoihin, nostaen pinnalle ikivanhan, ihmisiä voimakkaasti askarruttaneen aiheen. Lacomben kuvitus on upea, ja antaa tarinalle vivahteikkaat sekä hyvin elävät puitteet. Etenkin Lumoojien sukupuu tarjoaa lukijoille kuvituksen osalta paljon herkullisia yksityiskohtia.

Teksti Maria Loikkanen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: