Tässä Onnimanniin (3/2010) kirjoittamani arvio Brandon Mullin teoksesta Myyttihovi. Olin ensin ”hiukan” epäluuloinen (lue: okei, taas jotain tusinafantasiaa, uh), mutta yllätys yllätys Myyttihovi osoittautui vallan viihdyttäväksi ja ennen kaikkea hyvin kirjoitetuksi fantasiaseikkailuksi. Ajatus luonnonpuistosta jossa asuu myyttisen maailman olentoja, on metka. Tarinan tapahtumarakenne toteutuu luontevalla tavalla, monesti fantasiakirjoissa on kovasti actionia ja mäiskettä, enkä itse oikein välitä sellaisesta. Myyttihovissa oli kaikenlaista sopivasti, myös mielenkiintoisia henkilöhahmoja!
Nauttikaa lukuhetkistä!
Lumottu luonnonpuisto
Brandon Mull: Myyttihovi
WSOY 2010
357 s.
Suomentanut Maria Lyytinen
Välillä voi kysyä vieläkö maailmassa on tilaa taas uudelle fantasiasarjalle, eikö monet aiheet ole jo kaluttu kuiviin? Brandon Mullin Myyttihovi vastaa kysymykseen ilahduttamalla lukijaa erittäin positiivisesti. Teos avaa oven mystiseen luonnonpuistoon, jossa mytologian hahmot heräävät eloon niin hyvässä kuin pahassa. Tässä mielessä Myyttihovi seuraileekin klassisen fantasiakirjallisuuden jalanjälkiä nostaessaan hyvän ja pahan taistelun suureen rooliin. Mull kuitenkin onnistuu puhaltamaan ikiakaiseen teemaan aivan uutta eloa.
Lapsille ja nuorille suunnattu Myyttihovi saattaa hyvinkin sopia myös aikuisemman lukijan mieltymyksiin. Keitä vanhan ajan myytit ja mytologiat kiinnostavat, Myyttihovi saattaisi suorastaan kutkuttaa. Fantasiasta kiinnostuille nuoremmille lukijoille Myyttihovi lienee ”varma nakki” – teoksen päähenkilöt, teini-ikäiset Seth ja Kendra johdattelevat lukijan luontevalla tavalla tarinan maailmaan. Sisarukset joutuvat pakon edessä hoitoon kummallisten isovanhempien luokse, joita he ovat harvemmin tavanneet. Edessä on parin viikon kuolettava tylsyys, ja ilmeisesti jopa vintillä lukkojen takana, jos nuoriso ei tottele isoisän kummallisia sääntöjä. Kaiken lisäksi isoäiti on kadonnut jonnekin, ja isoisä käyttäytyy kummallisesti jos mummista yrittää jotakin kysellä.
Mull on luonut riemukkaan ja värikkään maailman, jonka tapahtumia kuvataan luontevalla tavalla Sethin ja Kendran kautta. Mitä kaikkea kummaa isosisän maatilalla tapahtukaan? Se alkaa selvitä pikkuhiljaa kun Seth, jota isoisän asettamat säännöt eivät kiinnosta pätkäkään, joutuu ojasta allikkoon. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ei edes kanalassa oleva kana, ja keijuja ei missään nimessä kannata sulkea yöksi lasipurkkiin. Tämän oppii myös jääräpäinen Seth, lukijan pidättäessä henkeään ja odottaessaan koska pojan käy lopullisesti köpelösti.
Teksti Maria Loikkanen
Alas taikavirtaa 