Kevät tulla kohisee

Pääsiäinen tuli ja meni, näin sitä taas arkeen palataan. Erityisen hauskaa huhtikuun alkamisessa oli se, että pitkästä aikaa vuosiin haksahdin oikein kunnolla muutamiin aprillipiloihin. Luulin ”ihan aikuisten oikeesti” että ihmiset ovat tosissaan, mutta aprilliahan he. Parasta oli se, että ihmiset tekivät aprillipiloja! Toinen juttu oli Feisbuukissa, ja toinen juttu tuli vastaan elävässä elämässä. Olen jotenkin vuosikaupalla onnistunut elämään siten, että elämässäni ei ole ollut aprillipiloja läsnä, ja ehkä senkin vuoksi nämä jutut ilahduttivat aivan älyttömästi. Pientä viatonta huumoria kaiken tämän kiireen ja väsymyksen keskellä. Tuntui hyvältä!

Muutama miete pääsiäiseltä: eteen tuli pari blogia, joiden olemassaolosta en ole tiennyt. Suosittelen, laitoin nämä myös tuonne sivun vasempaan reunaan. Löysin tieni Toisinkaisen hajatelmiin ja Marikan maagiseen arkkiin.

Diana Wynne Jonesin Tuli ja myrkkykatko oli puheena aiemmin. Sain kirjastosta hellyttävän risaisen varastokappaleen lainaan. Heti kirjan saatuani tajusin, että eihän siitä kovin monta vuotta ole aikaa kun tämän luin. Mitä kirjassa on sellaista, että en muista sitä edes lukeneeni jokin aika sitten? Miksi se väistelee? Tarina palasi pieninä paloina mieleen selaillessani kirjaa, mutta jokin väistelee edelleen. En ole vielä ehtinyt aloittaa sitä uudelleen, mutta nyt asia alkoi kiinnostaa niin paljon, että pakkohan tähän on tarttua. Wynne Jones on ehdottomia suosikkejani, ja muistan kaikki ne tarinat jotka olen häneltä lukenut. Noin ylipäänsä muistan kaikki muutkin tarinat, jos ne olivat kiinnostavia 😉 Miksi tämä tarina väistelee? Etenkin kun toisesta lukukerrasta on jäänyt hyvä muisto, ajatus siitä että pidin tarinasta. Hassua, varsinainen mysteeri. Puran asiaa täällä heti kun pääsen siinä eteenpäin.

Pääsiäisenä pohdin myös elämässäni käynnissä olevia muutoksia. Iloitsin siitä, että asun nyt (edelleen) Savonlinnassa, ja etenkin siitä että näyttää siltä että jään tänne. Eihän tässä muuten mitään, mutta työrintama on aina se juttu, joka saattaa hyvinkin äkillisesti tuoda elämään muutoksia. Olen oikein tyytyväinen ratkaisuuni, eli perustaa toiminimi, sillä vaikuttaa siltä että alalla kuin alalla ollaan siirtymässä enemmän ja enemmän alihankinnan suuntaan. Itselleni tuli myös melkolailla täydellinen alan muutos eteen, sillä aloitan myös opetustyöt. En aikanaan käynyt opettajankoulutusta, eli hankkinut opettajan pedagogista pätevyyttä, koska ajatus yläasteella ja/tai lukiossa opettamisesta ei vaan kiinnostanut. Hassua kyllä, nyt elämä heittää eteen tilanteen, jossa menen luennoimaan aikuisopiskelijoille. En tiennyt että Markkinointi-Instituutissa opetetaan myös kirjallisuutta, mutta kyllä näin on: opinnot ovat osa libristitutkintoa. Minä sitten menen luennoimaan libristitutkintoa suorittaville kirjallisuuden teoriaa. Asia ei varsinaisesti pelota (jos pelottaisi, tuskin olisin ottanut työtä vastaan), mutta herättää monia hämmennyksen sekaisia tunteita. Myös iloa – iloa etenkin siitä, että saan tehdä nimenomaan sitä työtä, mihin minut on koulutettu: olen valmistunut maisteriksi pääaineena yleinen kirjallisuustiede, ja kirjallisuuden asiantuntijaluennoista tässä puhutaan. Ajatus siitä, että saa jakaa muille kaikkea sitä mitä itse on matkan varrella oppinut, tuntuu yksinkertaisesti hyvältä. Iloa tunnen myös siitä, että elämä heittää eteen tällaisen positiivisen haasteen: edessä on taas yksi hieno tilaisuus oppia valtavan paljon uutta!

Semmoista täällä, pieniä askeleita eteenpäin!

Hyvää kevättä kaikille!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: