Patricia A. McKillip: Serren metsissä

Ohessa Patricia A. McKillipin Serren metsistä Sanomalehti Kalevaan kirjoittamani kritiikki. McKillip on eräs lempikirjailijoistani, ja Serren metsissä ”räjäytti potin” etenkin mitä ironiaan tulee – McKillipilta aiemmin suomennetut Unohdettu Ombria sekä Basiliskin laulu ovat paljon ”tummempia” tekstejä, välillä syntyy jopa toivottomuuden tunne. Serren metsien sivuille on kätketty ironiaa ja sen lisäksi myös muita huumorin lajeja alusta loppuun saakka. Ja pidin siitä kovasti. Ehkä minulla on nyt vain ”joku sellainen kausi” menossa, että tarvitsen iloisia asioita elämääni, ja McKillipin ironia vetosi minuun siitä syystä. 🙂

Patricia A. McKillip: Serren metsissä

Karisto 2009

Suomentanut Natasha Vilokkinen

Maailman kaunein ja kauhein satu

Patricia A. McKillipin Serren metsissä on klassisen sadun raameihin puettu fantasiakertomus kuninkaallisista, velhoista ja kahdesta valtakunnasta. Paha kuningas haluaa valloittaa toisen valtakunnan keinolla millä hyvänsä. Niinpä valloittajavaltakunnan prinsessa lähetetään toisen kuninkaan prinssille morsiameksi, jotta verilöylyltä vältyttäisiin. Paha vain, että prinssi ei haluaa prinsessaa, valtakunnasta puhumattakaan, koska on joutunut kultaisen tulilinnun lumoamaksi. Prinssi juoksentelee pitkin Serren metsiä puolihulluna, ja prinsessa yrittää selvitä tilanteesta parhaimpien keinojensa mukaan.

Serren metsissä yllättää erittäin positiivisesti. McKillipilta aikaisemmin suomennetut tarinat ovat olleet hyvin tummasävyisiä, vaikkakin tummat sävyt nousevat esille myös Serren metsien kohdalla. Tarina on juonirakenteensa ja niihin sidottujen tapahtumien osalta suorastaan hirvittävä, mutta tapa jolla se kerrotaan, on lumoava. Kokonaisuudesta syntyy uskomattoman hienovivahteinen kudelma.

Serren metsien synkkyydessä valona loistaa huumori. Runollisia lauseita verhoava ironia sävyttää koko tarinan. Ironian vanavedessä lukija nauraa ääneen tapahtumien kiepsahtaessa kerta toisensa jälkeen päälaelleen, kun velho pelastaa prinsessaa, joka pelastaa prinssiä, joka pelastaa velhoa, joka pelastaa kuningaskuntaa. Kaiken sydämessä on kultainen tulilintu, joka lentää Serren ikiaikaista taikuutta sykkivissä metsissä laulaen ja lumoten metsän kulkijat.

Patricia A. McKillip on palkittu amerikkalainen kirjailija ja nykyfantasian kärkinimiä. Serren metsien myötä McKillip on jälleen kerran kutonut tarinan, josta ei yksinkertaisesti voi päästää irti ennen kuin se saavuttaa päätöksensä.

Nuoremmille lukijoille Serren metsissä saattaa yksin luettuna olla hieman pelottava, mutta esimerkiksi ääneen luettuna tämä saattaisi toimia varsin hienosti.

Teksti Maria Loikkanen

Advertisements

2 kommenttia

  1. Teresita said,

    maaliskuu 7, 2010 klo 8:25 pm

    Huomasin myös tuon huumorin ja minulle tuli jostain syystä mieleen Terry Practhett. Tosin vain etäisesti. Se noita oli niin Kiekkomaailmaan kaltainen. Tämä kirja oli ihana joululahja ja taisinkin lukea sen melkein ensimmäisenä.. No vuoden Dan Brown pääsi edelle, mutta vain kronologisesti 🙂

  2. Maria L. said,

    maaliskuu 10, 2010 klo 5:26 pm

    En ole viimeisimpiä Dan Browneja lukenut. Aikanaan ”imaisin” Angels & Demons -kirjan, mutta sen loppuratkaisu oli niin kökkö, että tarina lässähti kuin se kuuluisa pannukakku.

    Pratchetteja olen silloin tällöin yrittänyt lukea, mutta niiden kanssa kävi niin että huumori ei purrut… Kummallista miten tämä joskus menee, ihan kuin kausiluontoisesti. Pitänee kokeilla Pratchetteja uudelleen, josko vaikka jotakin olisi muuttunut (minä itse?).

    Kiva että sait ihania joululahjoja! Ensi joulua odotellessa 😀


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: