Tiibetiläisiä kansansatuja

Kunniasanalla: yritin, yritin ja yritin eilen aamulla päivittää blogia – pitkästä aikaa ihan jopa kirjallisuusaiheisella postauksella 😉 Huonolla menestyksellä tosin, koska WordPressin puolella oli jotakin häikkää, enkä päässyt edes kirjautumaan sisään.

Tämän hetkinen hiljaisuus johtuu käynnissä olevasta muutosta: vuoden verran mökkielämää vietettyäni sain kesällä asunnon Savonlinnasta, joka ei kuitenkaan tuntunut kodilta. Meluisa ympäristö kävi hermon päälle yllättävällä tavalla. Mietin että ehkäpä juuri se, että asuin pitkään mökillä, maaseudun hiljaisuudessa, loi vastakohdan josta en päässyt yli. Asunto ei vain tuntunut kodilta. Piste. Vaan kuinka ollakaan täysin yllättäen eteen tuli vaihtoehto ”maalaiselämästä kaupungissa”, ja sain asunnon rauhalliselta asuinalueelta toiselta puolelta kaupunkia. Jotta nyt sitä täällä istutaan muuttolaatikoiden keskellä. Itseasiassa istun hetekalla, joka on olohuoneen lattialla poikittain. 😉 Tästä tulee mieleen Douglas Adamsin Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto, jossa toimiston rappukäytävään oli juuttunut sohva poikittain. Tosin sillä erotuksella, että sohva oli osittain jossakin toisessa ulottuvuudessa. Minun hetekani taitaa vielä (toistaiseksi) olla kokonaan tässä todellisuudessa.

Varsinainen asia koskee tällä kertaa tiibetiläisiä kansansatuja. Savonlinnassa järjestettiin Terveys- ja hyvinvointimessut viime viikonloppuna. Pienimuotoinen mutta sympaattinen tapahtuma, joka järjestettiin toisen kerran. Kävin paikan päällä pariin otteeseen, onneksi, koska toisella kerralla paikalla oli myös Biokustannuksen väkeä. Pöydällä oli kaikenmoista kirjallisuustarjontaa, ja haltuuni päätyi Tiibetiläisiä kansansatuja -niminen teos (Norbu Chophel 1984). Olin jotenkin aivan häkeltynyt koko kirjasta, positiivisella tavalla, koska minusta eri kansojen sadut ovat aina jollakin lailla avartavia lukukokemuksia, enkä todellakaan odottanut löytäväni tällaista pientä aarretta terveys- ja hyvinvointimessuilta.

Vielä en ole ehtinyt kirjaa lukea, mutta odotan kyllä ilolla. Tiibet ja sen kansa tuntuu kaukaiselta asialta, enkä tiedä maasta ja sen kulttuurista juuri mitään. Sadut tarjoavat kiinnostavan näkökulman kansanperinteisiin ja historiaan, tavallaan jopa kansan sieluun: perinteiden säilyttämistä kerrontaperinteen kautta.

Lukulistalla on nyt paljon kirjoja. Satukirja on omaksi ilokseni ja saa odottaa jonkin aikaa, koska arvosteltavien kirjojen pino on nyt päässyt kasvamaan hiukan liian korkeaksi. Onneksi joukossa on paljon mukavaa uutta, jonka lukemista odotan innolla. Mm. Timo Parvelan Sammon vartijat -sarjan kolmas ja viimeinen kirja, Louhi, sekä Sari Peltoniemen uusin, Hämärän renki.

Hyvää syksyistä sunnuntaipäivää kaikille! Minä jatkan muuttoa, loppusuora alkaa pikkuhiljaa häämöttää. Puuh. 😉

Advertisements

6 kommenttia

  1. Teresita said,

    lokakuu 16, 2009 klo 9:05 am

    Onnea uuteen kotiin!

    Tuollaiset jutut ovat ihan parhaita, että löytää yllättävistä paikoista jotain mielenkiintoisia kirjoja (tai tietysti jotain muutakin mielenkiintoista). Kannustaa pitämään silmät auki, missä sitä sitten ikinä liikkuukin. Tosin mulla on ainakin kirjatutka päällä koko ajan vaikka kulkisin puoliunessa. Taitaa olla jo tapa 🙂

    Hyvä kun muistutit tuosta Sammon vartijat-sarjasta! Kirjastoon!

  2. Maria L. said,

    lokakuu 18, 2009 klo 10:00 pm

    Kiitos! Uusi koti on ihana! 😀

    Mitä Sammon vartijat -sarjaa tulee, en voi muuta kuin suositella! En halua spoilata, joten ei enempää siitä tässä. 😉

    Jep: messut olivat pienet, mutta yllättivät juurikin kirja- ja lehtivalikoiman osalta. Kannatti käydä. Tosin minullakin on kirjatutka aina päällä, joten sittenhän meitä on kaksi. 😀

  3. teresa said,

    lokakuu 25, 2009 klo 3:38 pm

    Luitko muuten Maaseudun tulevaisuuden kuukausiliitteen, lokakuun Kantri-lehden Timo Parvelan kommentit lastenkirjoista ja -kirjailijoista? Hän antaa pientä kritiikkiä kriitikoille. Pidin Parvelan kommenteista, niissä oli asiaa; kirjoihin asti en ole vielä(kään) ehtinyt..

  4. Teresita said,

    lokakuu 25, 2009 klo 3:39 pm

    Miksiköhän nimimerkkini näkyy välillä teresana ja välillä Teresitana??? Pahoittelen tietokoneeni tarjoamaa epäjohdonmukaisuutta.

  5. Maria L. said,

    lokakuu 26, 2009 klo 9:42 pm

    Aah, eli sinä oletkin siis ”jakautunut persoonallisuus”. Tai tietokoneesi on. 😉

    Sori huono läppä, oli ihan pakko 😀 Elämä on paljon mukavampaa, kun sitä lähestyy huumorilla. Isot ja painavat asiatkin tuntuvat hiukan kevyemmiltä.

    En ole nähnyt Kantri-lehteä. Yritin netistä kurkkia, mutta ei onnistunut. Sattuisiko sinulla olemaan juttu tallessa? Jos on, saisitko skannattua ja heitettyä minulle emailiin? Sori kinuaminen, mutta aidosti kiinnostaa mitä Parvela kriitikoista miettii.

  6. Teresita said,

    lokakuu 26, 2009 klo 11:02 pm

    Juttu on kyllä tallessa, tai siis lehti kokonaisuudessaan. Pistän huomenna skanneriin ja postiin 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: