Hugo Cabret osa 2

Edelliseen merkintään viitaten: joku saattaa ihmetellä miksi mietin niinkin yksinkertaista asiaa kuin mitä kuvaromaani tarkoittaa? Maalaisjärki sanoo, että tottahan kuvaromaanissa on kyse romaanista jossa tarinaa kerrotaan kuvin. Mutta en olisi kirjallisuudentutkija, jos en miettisi mitä kuvaromaani ”todella” tarkoittaa? (Me kirjallisuudentutkijathan olemme tunnettuja siitä, että teemme yksinkertaisista asioista hyvin vaikeita 😉 )

Mietteeni johtui puhtaasti siitä, että en ole kuvaromaaneja aikaisemmin lukenut. Kuvaromaani? Onko kyse muotoseikoista (kirjan fyysisestä toteutuksesta) vai onko enemmänkin kyse sisällöstä (kuinka tarinaa kerrotaan, pelkästään kuvien avulla?), vaiko molemmista, kuvien ja tekstin yhteistyöstä? Ja onko teos jossa on myös tekstiä ”oikea kuvaromaani?” (= Eikö sana kuvaromaani viittaa siihen, että koko tarina kerrotaan kuvien avulla?) Jäin miettimään myös sitä, onko tosiaan näin, että en ole kuvaromaaneja lukenut. Art Spiegelmanin Maus tulee jossakin määrin lähelle kuvaromaania, mutta kyseessä on kuitenkin selkeästi sarjakuva. Ja muut lukemani tarinat joita on kerrottu myös kuvien avulla, ovat olleet joko kuvakirjoja tai kuvitettuja kirjoja. Joten kuvaromaani oli todellakin uusi tuttavuus.

Tekstilainaukset ovat suoria lainauksia Hugo Gabre’sta (HG), ja kuvat ovat peräisin Tammelta. Luvan kanssa. 🙂 Tämän postauksen tarkoitus ei siis ole tehdä syvä-analyysia HG:n kirjallisesta tai visuaalisesta kerronnasta, vaan lähinnä pohtia asiaa muutamista eri näkökulmista. Olen lähes varma, että olen unohtanut tästä jotakin oleellista, mutta voihan aiheeseen aina palata myöhemminkin.

Kuten viimeksi kerroin, kirjan päähenkilö on nuori mies nimeltä Hugo Gabret, joka asuu Pariisin rautatieasemalla. Miksi, se selviää tarinan edetessä. Tässä hetkessä olennaista on se, että Hugo on joutunut vaikeuksiin rautatieasemalla putiikkiaan pitävänä lelukauppiaan kanssa. Hugo haluaa korjata erään hallussaan olevan esineen, eikä rahattomana ole keksinyt muuta keinoa kuin varastaa lelukauppiaan leluja saadakseen niistä osia korjausten tekemiseen. Kauppias saa Hugon kiinni itse teossa, ja ottaa pojalta pois tämän hallussa olevan muistikirjan. Kirjan, joka sisältää piirustukset Hugon hallussa olevasta esineestä – poika ei voi korjata sitä, ellei saa muistikirjaansa takaisin. Joten Hugo palaa vähän väliä takaisin lelukauppiaan luokse, anellen kirjaansa takaisin. Jonkin ajan kuluttua lelukauppias pistää pojan töihin.

Kerronta etenee seuraavasti: ensin on kaksi sivua tekstiä, jonka jälkeen kerronta jatkuu kuvallisessa muodossa.

Kun Hugo oli saanut lattian siivotuksi, hän ojensi luudan ukolle. ”Antakaa nyt muistikirjani takaisin.” Vanha mies yskähti ja kaivoi kolikoita taskustaan. ”Käy ostamassa minulle kahvi ja voisarvi – jos maltat olla varastamatta rahojani.” Hugo otti auliisti kolikot ja tuli vähän ajan kuluttua takaisin mukanaan kaksi voisarvea ja kaksi kahvikuppia. He söivät ja joivat puhumatta mitään. Kahvin jälkeen vanha mies nousi penkiltä, meni tiskin taakse ja kaivoi esiin rusentuneen pienen sinisen

(sivu vaihtuu)

hiiren, vedettävän lelun, jonka päälle Hugo oli vahingossa astunut varkaissa käydessään. Ukko pani pienen leikkikalun pöydälle ja sanoi ”korjaa se.” Hugo vain tuijotti miestä. ”Minä sanoin että korjaa se”, ukko toisti. ”Tarvitsen työkaluja”, Hugo vastasi. Vanha mies nosti esiin kaksi purkkia joissa oli pieniä ruuvimeisseleitä, pihtejä, viiloja ja messinkivasaroita. ”Käytä näitä.” Hugo empi hetken mutta ryhtyi sitten työhön. (HG s.162-163)

hugocabret172x500

hugocabret173x500

hugocabret174x700

hugocabret175x600

Hiiri kipitti äänekkäästi tiskin yli. ”Arvaukseni sinusta osui näköjään oikeaan”, vanha mies sanoi. ”Sinulla on taipumuksia. Suostutko nyt kertomaan miksi tulit tänne? Suostutko kertomaan muistikirjan piirroksista?” ”Antakaa ensin kirja takaisin”, Hugo vastasi. (HG s. 172)

Koko teoksen kerronta rakentuu samalle muotille: yhtäkkiä tekstikerronnasta hypätään kuvalliseen kerrontaan, ja siitä taas takaisin tekstin avulla kerrottuun tarinaan ihan kuin teksti ei olisi koskaan ”katkennutkaan”. En tiedä muista jotka kirjaa ovat lukeneet, mutta minulle tällainen tapa kertoa tarinaa oli haaste. En yksinkertaisesti ollut tottunut siihen, että kuvissa ei ole esim. kuvatekstejä, ja että yhtäkkiä koko tarinaa kerrotaan kuvien avulla.

HG:n kuvista puhuttaessa täytyy huomioida myös se, että yksi kuva käsittää yhden kokonaisen aukeaman. Luonnollisestikaan en pystynyt konkretisoimaan tätä asiaa blogimerkintään samalla tavoin kuin sen kokee kirjaa lukiessa. Sanottava on, että omalla kohdallani asia suoranaisesti vaikutti kuvan synnyttämään kokemukseen. Koko aukeaman käsittävän kuvan maailmaan uppoaa aivan eri tavalla, kuin jos kuva olisi hyvin pienenä jossakin kohti sivua.

Totesin, että omalla kohdallani tällainen tapa kertoa tarinaa toimi hyvin. Aluksi tekstin ja kuvien vaihtelu tuntui oudolta, ja ehkä hiukan hankalaltakin, mutta huomasin tottuvani siihen nopeasti. Huomasin myös, että isosta koostaan huolimatta kirja on yllättävän nopealukuinen, mikä johtunee kuvista. Kuvia lukee nopeammin kuin tekstiä, tai pitäisikö sanoa että kuvista hahmottaa nopeammin sen mistä on kysymys. En tiedä. Ehkä myös kuvien kohdalla voi puhua lukemisesta.

Kuvien lisäksi kirjassa kiinnitti huomiota se millä tavoin teksti on aseteltu sivuille, ja kuinka tekstisivuja ympäröi paksut mustat reunat: ne eivät olekaan reunat, vaan paperin pohjaväri on musta. Tekstikohdat ovat valkoisella taustalla mustaa pohjaa vasten, mikä luo ”kehysmäisen” vaikutelman. Lisäksi jokaisen luvun alussa tekstiä ympäröi eräänlainen koriste, valkoinen koristenauha mustalla pohjalla, joka omalta korostaa tekstiä. Mitä tekstiin itseensä tulee, sekin on paikoin aseteltu kirjan sivuille hyvin eri tavoin. Jotkut sivut ovat täynnä tekstiä, ja joillakin sivuilla saattaa olla vain muutama rivi tekstiä (360-361).

Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on varsin ilmeikäs. Erilaisia visuaalisia kerrontakeinoja on käytetty ja hyödynnetty runsaasti. Jo pelkästään se, että kirjassa on käytetty mustaa paperia, luo normaalista poikkeavan lähtökohdan, sillä kun kirjaa katsoo sen ollessa suljettu, sivut näyttävät hohtavan hopeisen harmaina (miten musta voi näyttää hopeisen harmaalta, en tiedä, mutta siltä se vain näyttää).

Ensi kerralla yritän pohtia tässä esiteltyjä kuvia, sekä ylipäänsä sitä, millä tavoin kuvia voi lähestyä.

(Ja mitä tulee sen seikan korostamiseen viime postauksessa, että en ole kuva-analyysin asiantuntija: on tilanteita joissa asialla on merkitystä, tosin ei täällä, mutta silti. Halusin painottaa asiaa, koska en halua että täällä lausutut kommentit kävelevät minua myöhemmin elämässäni vastaan tyyliin ”mutta sinähän sanoit siellä blogissasi niin, eikös se sitten pidäkään paikkaansa?”)

Advertisements

7 kommenttia

  1. Kristiina said,

    maaliskuu 7, 2009 klo 4:18 pm

    Tuossa jo totesitkin, että Art Spiegelmanin Maus tulee lähelle kuvaromaania.

    Olet varmaankin tuttu sarjakuvan teorian kanssa. Löytyisikö sieltä välineitä kuvallisuuden tutkimiseen keskellä tavallista romaania? Romaanin kerronta vain ottaa välillä toisen, kuvallisen muodon, joka on lähellä tekstitöntä sarjakuvaa/ /elokuvan still-kuvia (mitä eroa niillä keskenään loppujen lopuksi on, kuin materiaali ja ympäristö?) Oletko tutustunut keskiajan kuvakertomuksiin (joissa tosin teksti taisi juosta alareunassa) kuten Berndt Notken kuolemantanssiin ja kuinka niitä on tutkittu (no, taidehistoriallisin metodein, tietysti)

    Hiljakkoin on julkaistu Shaun Tanin Arrival, joka lienee kuuluu sarjakuvagenreen. Tekstiä ei sarjakuvassa vain ole, tuleekohan se lähelle noita Hugo Cabretin kuvakerrontajaksoja – mene ja tiedä.

  2. Maria L. said,

    maaliskuu 8, 2009 klo 10:09 pm

    Kiitos lukuvinkeistä, täytynee yrittää perehtyä näihin jossakin vaiheessa (täällä puskissa kirjaston kaukolainaus on osoittautunut hyväksi ja nopeaksi keinoksi saada kirjoja käsiinsä).

    En taida tuntea sarjakuvan teoriaa. Joskus kauan sitten muistan tutustuneeni Juha Herkmanin teokseen Sarjakuvan kieli ja mieli, ja graduvaiheessa tankkasin Niklas Nylundin juuri silloin valmiiksi saamaa pro gradu -tutkielmaa Henkilöhahmon teoria ja sotafiktio, joka käsittääkseni piti/pitää sisällään paljon sellaista jota ei vielä ollut niputettu yhteen tutkimusmielessä.

    Olisi NIIN paljon kaikkea mitä pitäisi lukea ja tutkia. Välillä mietin vakavastikin tutkimuksen pariin palaamista, mutta ei se kuitenkaan taida olla samanlainen kutsumus kuin jotkin muut asiat. Ja voihan sitä tosiaan myös omalla ajallaan yrittää opiskella kaikenlaista, muttamuttamuttamutta… 😉

  3. Teresa said,

    maaliskuu 11, 2009 klo 3:35 pm

    Minulta löytyy hyllystä tuo Tanin Arrival ja ehdottomasti suosittelen sitä luku/katsomiskokemuksena 🙂 Siinä ei ole tekstiä lainkaan ja kuvat ovat erikoisia, joka sekin korostaa juuri kyseisen kuvan merkitystä tarinan kannalta, mutta myös päähenkilön tuntemuksia. Kirjoitettuna on ehkä helpompaa ”selittää tarina auki” lukijalle, mutta kuvissa siihen liittyy paljon enemmän tulkinnan tasoja. Arrival-teoksesta löysin paljon assosiaatioita tiettyihin historiallisiin tapahtumiin ja oli suorastaan henkeä salpaavaa tajuta, miten hienosti Shaun Tan on kulloinkin asian esittänyt. Hieman yliampuvia ylistyssanoja minun käyttööni, mutta tässä ovat paikallaan. Ja kirja ei muuten ole mikään kovin paksu, eli sen ’katselee’ läpi aika nopeasti, riippuen ihan siitä kuinka pitkään haluaa kussakin tunnelmassa roikkua. Tarinan sisältö ei ole mikään uusi tarina, maahanmuuttaja tutustuu uuteen kotimaahansa ja sen ihmisiin, mutta Tanilla on kyky esitellä asia täysin universaalisti. Siinä ehkä kirjan kiehtovuus minulle, koska katsellessa herää kysymys mistä hän on saanut tällaisen ajatuksen?!

  4. Teresa said,

    maaliskuu 11, 2009 klo 3:36 pm

    Siis piti sanomani: kuvat ovat erikokoisia… vaikka erikoisia tietysti myös.

  5. Maria L. said,

    maaliskuu 13, 2009 klo 12:23 am

    Kiitos tästä/näistä: en ole Tanista ja Arrivalista kuullutkaan.

    Vaan nytpähän kuulin, joten voin käydä asiaan käsiksi.

    Jotenkin nyt on ollut hiljaiseloa kirjallisella saralla pitkän aikaa. Käytännön elämiseen liittyvät asiat ovat syöneet paljon aikaa – enkä tarkoita pahalla tavalla, vaan ihan pelkästään sitä, että näihin asioihin on uponnut aikaa (asut maalla talossa jossa ei ole sisävessaa ja viemäröintiä/lvi-ratkaisuja, kanna vettä kaivosta, lämmitä saunalla vettä jne. Pelkästään vaikkapa hedelmien pesemiseen menee käsittämätön määrä aikaa suhteutettuna siihen jos ne huuhtelisi kraanan alla noin minuutissa!)

    Joten ehkäpä pientä väsymystä ilmassa suhteessa potentiaaliseen teoreettiseen ajatteluun ja käytännön tekemiseen: molemmat ovat mielestäni oikein ok-asioita, mutta kumpikin syö aikaa toiselta. Ja blogi kärsii.

    Aika aikaansa kutakin. Tuskin tällaista elämää ikuisesti elän (tuskin noin niin kuin ylipäänsä ajatellen elän ikuisesti), ja pakko myös sanoa että se aika jonka olen täällä maalla SAANUT viettää, on ollut aivan mahtavaa. Hetkellisistä turhautumistiloista huolimatta (kaivon kansi jäätynyt kiinni, takapuoli meinannut paleltua ulkovessassa jne.).

    Elämä on. KIITOS lukuvinkeistä! Ja kommenteista noin ylipäänsä!

  6. Teresa said,

    maaliskuu 17, 2009 klo 10:54 pm

    Tämä ei ole mitään vahingoniloa, mutta tulen vaan niin iloiseksi, kun mainitset tuollaisista jalat-maassa-tapahtumista.. Vettä ei saa jos ei kaivon kansi aukea. Tai vesi on ensin kannettava sisälle ennenkuin sitä voi käyttää siellä sisällä. Kaiken kvartaalitalous-myllerryksen keskellä se on lohduttavaa, että fysiikan lait eivät muutu 🙂

  7. Maria L. said,

    maaliskuu 17, 2009 klo 11:03 pm

    Kiitos tästä: voin ihan rehellisesti sanoa, että fysiikan lait eivät todellakaan ole tulleet mieleen, mutta tottahan se on. Vesi ei virtaa ylöspäin itsestään tai ajatuksen voimalla, ikävä kyllä. 😀

    Nimimerkillä ”käytti juuri about 4 tuntia ajastaan siihen, että sai vedet lämmitettyä saunalla ja tiskit tiskattua”. Kauanko kaikkeen tähän kuluu aikaa asunnossa, jossa vesi tulee hanasta ja jossa on vaikkapa sellainen ylellisyysvehje kuin tiskikone? 😉


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: