Sihteeri

Epätoivoinen yritys päivittää hiljaiselosta kärsivää blogia. Hiljaisuuden eväät ovat koostuneet pääasiassa siitä, että lupauksista huolimatta en ole juurikaan ehtinyt lukea yhtään mitään. Ja kyseessä oli lähinnä lupaus itselleni viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa hyvien kirjojen parissa. Luettavien kirjojen pino (joka viimeksi silmämääräisesti mitatessani oli noin puolitoista metriä) ei ole vajentunut juuri lainkaan. Yhden lupauksen sain pidettyä: jouluaaton vaihtuessa joulupäiväksi vietin sydänyöllä pitkän tovin Brian Selznickin kuvaromaanin Hugo Cabret’n parissa. Todella hieno lukukokemus, jota täydensi jouluyön rauha.

Mitä tulee kriitikon ”uraan”, liekki kytee hiljaisella tulella. Kirjoista tulee kirjoitettua yhä vähemmän ja vähemmän, mitä jossakin määrin suren. Yritän suhtautua asiaan siten, että tämä on elämänvaihe, jota kestää aikansa, ja ehkäpä vielä joku päivä voin/pystyn/saan tilaisuuden kirjoittaa kirjoista enemmän. Myös aikuisten kirjoista. Tällä hetkellä oma kritiikkien kirjoittamiseni painopiste vaikuttaisi olevan Savonlinnan seudun paikalliskirjoittajien teoksissa, sekä lasten ja nuorten kirjoissa. Työn puolesta muu on jäänyt toistaiseksi. Siinä mielessä asia on helpotus, koska vaikka kritiikkien tekemisestä ei juurikaan makseta rahaa (riippuu julkaisumediasta ja julkaisijasta), kuluu niiden tekemiseen kuitenkin suhteessa hyvin paljon työtä. Ainakin minulla, koska periaatteeni on edelleen se, että kritiikkejä ei kirjoiteta hutaisemalla, vaan että asiat tulee perustella. Jos tämä ei ole mahdollista, minä en kirjoita mitään.

Mitä itse kritiikkeihin tulee, täältä löytyy kaksi viimeisintä. Sain juuri käsiini vuoden 2008 viimeisen Onnimannin, jossa julkaistiin kaksi tekstiäni: Timo Parvelan Tierasta sekä Eero Ojasen & Ari Jokisen Peikot keijut haltiat -teoksesta (linkit aukeavat pdf -tiedostoiksi).

Varsinainen asia oli toivottaa lukevalle kansalle Hyvää Uutta Vuotta rennoissa merkeissä: oheisessa kuvassa on ”sihteerimme”, eli nyt joulun tienoolla 17 vuotta täyttänyt kissamme, nimeltään Tyyppi (okei, se ei ole hänen oikea nimensä, mutta menkööt nyt). Tyyppi on tässä täydessä työn touhussa – eli nukkuu näppäimistön päällä. Joten jos ihmettelette miksi blogini ei päivity, Tyypillä saattaa olla osuutta asiaan. 😉

img_2914x500

Aivan lopuksi on vielä pakko mainita – kun kerran kissoista puhutaan – että luin myös Uspenskin Fedja-setä rakastuu. Siitä on todella kauan aikaa kun olen viimeksi Fedja-setä kirjoja lukenut, joten lukukokemus oli siinä mielessä hyvin virkistävä. Etenkin kissa Matroskin oli kerta kaikkiaan aivan huippu! Kissalla meni ”naama nurinpäin” heti kun hän/se tajusi, että Fedja-setä on totta totisesti rakastunut. Luonnollisesti Matroskin alkoi heti miten tehdä kaikkensa, että Fedja-sedän romanssi loppuisi mahdollisimman lyhyeen. 😉 No anyway, pointti oli lähinnä siinä, että kirjan kuvitus on mahtava: henkilöhahmot on kuvattu hyvin ilmeikkäästi, ja etenkin kissasta näkee aivan selvästi, kuinka tämän naama roikkuu suunnilleen polvissa, siis silloin kun asiat eivät kehity kissan mielen mukaan. Meillä tämä on tuttua touhua näin elävästä elämästä, joten ei tarvitse ihmetellä mistä kirjan Matroskinille on haettu mallia… 😀

Advertisements

3 kommenttia

  1. Teresa said,

    tammikuu 1, 2009 klo 1:34 pm

    Hyvää uutta vuotta myös sinne suuntaan! Blogin päivitys ja kirjojen lukeminen joulun aikaan on mennyt itselläni suurin piirtein samaa rataa. Lukemattomia kirjoja vaan kertyy ja kertyy. Pidin joulun ja uuden vuoden välisen ajan näköjään todella lomaa. En saanut aikaan mitään, edes lukemista. Toisaalta olen nähnyt paljon ystäviä ja sukulaisia, joten aika on mennyt ihan leppoisissa merkeissä.

    Uudelle vuodelle on paljon suunnitelmia, isoja ja pieniä. Katsotaan nyt saanko mitään aikaan 🙂

    Tarvitsisin varmaan itsekin jonkinlaisen sihteerin 🙂

  2. Kalle said,

    tammikuu 1, 2009 klo 4:00 pm

    Ajatella, noin iäkäs ja silti edelleen työhönsä antaumuksellisesti suhtautuva sihteeri. Tuollaisia palkollisia ei nykyään saa enää mistään.

    Toivottavasti tänä vuonna todella löytyy aikaa lukea kirjoja… itselläni on samanlainen tilanne, kirjapino vain kasvaa. Ehkä niiden lukemiseen täytyy erikseen varata aikaa viikko-ohjelmasta siinä missä lenkille, saunalle tai pyykkäämisellekin. Ei se vähemmän tärkeää ainakaan ole. Tätä olisin vielä voinut korostaa tavoitteiden asettamista koskevassa uudenvuodenviestissäni.

  3. Maria L. said,

    tammikuu 1, 2009 klo 4:26 pm

    Kuin myös hyvää uutta vuotta itse kullekin!

    Jep, vaikuttaa siltä, että lukeminen on ikävä kyllä yksi niistä asioista, joista on joutunut viime aikoina tinkimään liikaa. Jossakin määrin huojentavaa kuulla, että muilla on samanlainen tilanne. Tarkoittaen lähinnä sitä, että tule podettua asiasta syyllisyyttä (pitääkö tästäkin asiasta potea syyllisyyttä? Näemmä, niin tyhmää kuin se onkin).

    Sihteeri suhtautuu työhönsä erittäin antaumuksella. Eilen HÄN sai koneeni aivan sekaisin, enkä ollut asian johdosta kovin tyytyväinen. Mukavuudenhaluiselle otukselle pointti on siinä, että lämmin kone tarjoaa mukavan leposijan, minulle pointti on siinä että kone säilyisi toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Ei kyllä tällä menolla säily.

    Mutta kuinkas sitä nyt prinsessalta mitään kieltäisi. 😉

    Minä en ole tehnyt uudelle vuodelle suunnitelmia enkä antanut lupauksia. Tuntuu että päivittäiasessä elämisessä on aivan tarpeeksi. Ja koneen varjelemisessa kissan mielihaluilta. 😀


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: