Lomaa kohden

Lomaa kohden täällä kuljetaan. Niinkin lujaa vauhtia, että ehdin tänään jopa pitkästä aikaa vierailla kaupungin parhaassa divarissa. Gogolin Kuolleita sieluja kävin kyselemässä, mutta eipä löytynyt.

Sen sijaan lasten ja nuortenkirjallisuuden hyllystä mukaan tarttui Robert A. Heinleinin Taistelu Venuksessa, vanha klassikko, joka on julkaistu suomeksi vuonna 1978. Sukat alkoivat pyöriä jalassa heti kun näin kirjan hyllyssä – Heinlein on eräs suosikkikirjailijoistani. Kaiken lisäksi kirja on erittäin hyvässä kunnossa.

Toisena mukaan lähti Uspenskin Fedja-setä rakastuu. Muita Fedja-setä tarinoita en taida omistaakaan, ja nyt tuli kirjan nähtyäni hinku päästä joulun tunnelmaan iloisen (ainakin toivottavasti) ja humoristisen tarinan avulla.

Kolmantena mukaan lähti Mary Stewartin Susimetsän salat. Stewartin kirjoja pyrin ostamaan aina kun vain näen niitä jossakin. Ludo ja tähtihevonen on edelleen yksi ikisuosikeistani, ja kirjailijan muutkin kirjat kiinnostaisivat. Niitä ei vain tahdo saada mistään. Joten kirjan nähtyäni en todellakaan voinut jättää sitä divarin hyllyyn.

Brian Selznickin kuvaromaani Hugo Cabret tuli postissa viime viikolla. Sitä olisi tarkoitus lukea rauhassa ja ajan kanssa tässä joulunpyhinä, ja pohtia kuvallisen sekä kirjallisen kerronnan vuorovaikutusta ja eroja sitten jossakin vaiheessa täällä blogissa.

Jotta joulua ja lomaa kohden mennään. Luntakin sataa juuri sopivasti.

Mainokset

4 kommenttia

  1. Katja said,

    joulukuu 22, 2008 klo 12:51 pm

    Hyvät divarilöydöt! Ei ole kauan kun löysin itsekin Fedja-setä, kissa ja koiran ja Takuumiehet. Vuoden -75 painosta molemmat, nostalginen ulkoasu ja hienossa kunnossa. Tuommoisista löydöistä tulee kyllä hyvälle päälle.

    Rauhallista joulua – ja kisulle kanssa! 🙂

  2. Maria L. said,

    joulukuu 22, 2008 klo 1:38 pm

    Jep, olen tyytyväinen löytöihin, vaikka en olekaan vielä ehtinyt niihin tarkemmin perehtyä. Eilen kävin käsiksi Pimeä nousee -kirjaan, sopi tunnelmaan aivan loistavasti, koska lunta on pyryttänyt siihen malliin että täällä totisesti saadaan valkea joulu. Mikä on sinänsä aivan mielettömän ihana asia, koska kyllähän lumi luo joulun tunnelman.

    Rauhaisaa ja kirjarikasta joulua myös sinne!

  3. Teresa said,

    joulukuu 25, 2008 klo 12:34 am

    Kiitokset joulun toivotoksesta ja samaa sinne päin! En siis olekaan ainoa, joka vielä puolen yön jälkeen aattoiltana seikkailee verkossa. 🙂
    Sain Sinuhen ja lumihiutaleiden fysiikasta kertovan kirjan lahjaksi. Juuri ne mitä toivoin. Kävin solmimassa työsopimuksenkin ennen joulua ja työt alkanee joskus helmi-maaliskuulla, miten sitten tilauksia alkaa olla. Eli oikein hyvä joulufiilis!

    (Alennusmyynneistä pitäisi löytää hyvä työtuoli, sillä teen osan viikosta kotona hommia; ale-ruuhkat tosin ovat ahdistava ajatus..)

    Ja huomiselle on luvattu pakkasta ja jotain pientä satelua, joten voi olla, että pääsen testaamaan lumihiutale-bongarin kykyjäni heti käytännössä. Suurennuslasi pitää vielä jostain kaivaa, mikäli siis edes omistan sellaista.

    Tiesitkö, että lumihiutaleiden ”sydän” on happi- ja vetyatomien muodostama heksagonaalinen hilarakenne? Se on aika mielettömän uskomaton luonnonilmiö. Ja todella yksinkertainen samalla. Voisin alkaa lumihiutale-tutkijaksi 🙂

  4. Maria L. said,

    joulukuu 25, 2008 klo 1:16 pm

    Kiitos kiitos. Jep: aattoyö on siinä mielessä mahtava juttu, että silloin on (yleensä) rauhallista, ja voi keskittyä johonkin tiettyyn asiaan. Viime yönä oli mukava luurata netissä, etenkin kun tuntuu että ei ole pitkään aikaan saanut/pystynyt kaikessa rauhassa vierailemaan mm. eri blogeissa, joita yritän käydä lukemassa.

    Onnittelut uuden työn johdosta! Ehdit mukavasti pitää lomaa tässä välissä, kuulostaa oikein hyvältä.

    Itseasiassa tiesin tämän lumihiutale-asian: kävin aikanaan Islannissa jäätikkötieteen kurssilla (= kurssiin sisältyi ilmainen kenttäretki jäätikölle. Mitäpä köyhä humanisti ei tekisi ilmaisen retken eteen?), jossa muistan oppineeni paljon asioita lumeen ja jäähän liittyen. Ovat tosin sittemmin painuneet jonnekin unholaan, mutta sana ”hilarakenne” herätteli muistoja jossakin mielen sisällä.

    Jäätikkötieteen proffa oli semmoinen ”hemuli”, valkotukkainen vanha mies, joka ulkoisesti muistutti hemulia. Etenkin sen jälkeen, kun näin hänet kenttäretkellä kameransa kanssa kuvaamassa kaiken maailman jääjuttuja. Kamera muistutti hemulin suurennuslasia. Kävimme Etelä-Islannissa, siellä aivan rannikolla Vatnajökull -jäätikön kupeessa on jäätikkölaguuni. Siellä oli juuri kuvattu erästä vanhaa James Bond-elokuvaa (Tomorrow never dies? tms.), ja laguuni oli poikkeuksellisesti jäädytetty kuvausten takia.

    Proffa totesi linja-autossa että ”kukaan ei mene jäälle”. Ihmiset tulivat bussista ulos, ja kului noin kaksi minuuttia kun koko porukka oli jäällä tutkimassa mitä sieltä löytyy. Se oli aivan uskomaton kokemus: normaalisti laguunissa kelluu jäätiköltä irronneita jääpaloja, eli periaatteessa minikokoisia jäävuoria. Nyt nämä jääpalat olivat jäätyneet yhteen, ja muodostivat erilaisia kammioita ja käytäviä. Ne jään eri sävyt joita siellä näin, heijastuvat vieläkin silmissä. Uskomattomia sinisen ja turkoosin eri sävyjä.

    Porukassa oli mukana paljon ihmisiä (italialaisia, espanjalaisia, etelä-amerikkalaisia jne.) jotka eivät olleet koskaan nähneet jäätä. Ihmiset olivat haltioissaan. Minäkin olin, vaikka jää on sinänsä tuttu asia Suomen talvista.

    Tulipa tarina. Sen laukaisi lähinnä tuo kommenttisi ”voisin ruveta lumihiutaletutkijaksi”. Rupea ihmeessä, sillä se mitä olen nähnyt, homma vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Humanistikin pääsi kenttäretkelle. 😉

    Selviääkö kirjasta muuten miksi vesi ei jäädy ämpärissä, vaikka sitä on pidetty siellä, ulkona pakkasessa, melkein kaksi vuorokautta? Yritin tehdä jäälyhtyä, mutta kun äsken kävin koputtelemassa ämpärissä olevaa, mielestäni jäätynyttä vettä, havaitsin että vain lyhdyn pohja, eli se puoli joka on ollut ämpärissä ylöspäin, on jäätynyt. Ämpärin pohjalla oleva vesi oli vielä sulaa. Mietin mistä tämä johtuu, ja auttaisiko niinkin yksinkertainen temppu että ämpärin kääntäisi ylösalaisin sen jälkeen kun pohja on jäätynyt, jotta ämpärin toinenkin puoli jäätyy?

    Johan tuli sepustus. Nyt pitää lopettaa, velipoika kaatui suksilla, ja olkapää taisi mennä sijoiltaan. Että ensiapuun tuli lähtö. Joulupäivänä. Ja Saksasta asti tulivat lomalle. Jep. Näin se käy.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: