Taas se aika vuodesta

Näin jossakin vaiheessa blogimaailmassa liikkuessani listan, jossa piti mainita omalta kohdaltaan viisi outoa asiaa. Kyseessä oli ilmeisesti eräänlainen haaste, sillä kertomusta piti jatkaa muille bloggaajille.

Enpä ole tullut osallistuneeksi haasteeseen, vaikka se on jäänyt mielenpohjille muhimaan. Viime aikojen kelit, ainakin täällä Itä-Suomessa, ovat tehneet elämästä ihan tarpeeksi haastavaa. Arjen pyörittäminen vie lumen tulon myötä entistä enemmän aikaa. Pumppu on nyt nostettu kaivosta pois, ja vesi kannetaan sisälle ämpäreissä. Saunaan myös. Tämä sinänsä yksinkertainen asia saattaa muuttua potentiaaliseksi ärsykkeeksi silloin, jos on kiire lähteä johonkin, ja sitä ennen olisi tarvetta käyttää vettä. Tietysti juuri silloin vesiämpärit ammottavat tyhjyyttään. Puhumattakaan siitä, että jos haluaisi aamulla käydä pesulla, ja saunalla ei ole lämmintä vettä, tai ylipäänsä vettä. Siihen, että pääsee pesemään itsensä lämpimällä vedellä, menee vähintään tunti, etenkin jos aloittaa tyhjien vesiämpäreiden ja kuumavesipadan täyttämisen nollasta. ”Hauskaa” on eritoten silloin, jos kaivon kansi on päässyt jäätymään kiinni. Kuten tässä eräs päivä totesin käyneen, minkä jälkeen kirjaimellisesti heitin hanskat hankeen ja istuin kaivon kannen päällä puhaltelemassa hetken verran. Sikari auttaa aina vaivaan kuin vaivaan. 🙂

Noh, itsepähän halusin. Elämänmuutosta ja ylipäänsä muuttaa maalle. Tämä on nyt sitten tätä.

Mutta en vaihtaisi hetkeäkään pois. Enkä muuta pois, siis vaihda paikkakuntaa, ellei ole aivan pakko. Kyllä tämä on kaiken vaivan arvoista. Onneksi on sentään sähköt, että pystyy käyttämään tietokonetta. 😉

Omituisuuksiin palatakseni, elämäntyylini (mikä ilmeisen monen mielestä on nykypäivän standardeilla mitattuna omituinen) lisäksi minulla on eräs vuodenaikaan sidottu omituisuus.

En tiedä mistä se johtuu, mutta joka vuosi marraskuun puolivälin jälkeen tunnen pakottavaa tarvetta lukea Susan Cooperin Pimeä nousee -kirjaa. Tarve ajoittuu nimenomaan marraskuun ja joulun väliseen aikaan. Joulun jälkeen, tai sitten kun kirja on luettu, tarve katoaa taas jonnekin. Luin kirjan tai en. Olen usein miettinyt juontaako tämä tarve juurensa jonnekin lapsuuteen, että olenko ”silloin joskus” lukenut kirjan ensimmäistä kertaa tähän vuodenaikaan. Mutta en muista.

pimea-nouseex600

Pimeä nousee on samannimisen sarjan toinen osa ja sarjan nimikkokirja. Kirjassa joulu on olennainen asia, samoin lumen tulo (huomoiden etenkin sen, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Etelä-Englantiin), ja mietin että ehkä nämä kaksi asiaa synnyttävät tietynlaisia assosiaatioita tähän vuoden aikaan, ja osaltaan myös lapsuuteeni. Koska silloin kun olin lapsi, oli etelässäkin vielä kunnon talvia. Marraskuusta alkaen.

(Pidin 1980-luvulla julkaistujen painosten ulkoasuista paljon enemmän kuin näistä muutama vuosi sitten ilmestyneiden painosten ulkoasusta. Harmi että vanhoja kuvia ei löytynyt enää.)

En ole Pimeä nousee -kirjaa vielä lukenut, mutta olen kaivanut koko sarjan esille. Ajattelin että josko vetäisin tänä vuonna koko paketin.

Advertisements

4 kommenttia

  1. Teresa said,

    joulukuu 10, 2008 klo 10:51 pm

    Kuulostaa arkipäiväsi mielenkiintoisen haasteelliselta. Haastetta tuli itsellenikin saavikaupalla, kun sain puolitoista viikkoa sitten puhelinsoiton pomolta, että frma menee konkkaan ja työt loppuu ennen joulua. Nytpä sitten istuskelen irtisanottuna kotosalla ja katselen West Wingin kolmatta tuotantokautta. Olen vielä vähän pihalla, että mistä tässä alkaisi edetä. Joulusiivous lienee sopiva lähtökohta 🙂 Ja sitten vähän paperitöitä työvoimaviranomaisten kanssa.. jippii. Onnneksi edes sataa lunta, että tulee valkoinen joulu.

  2. Maria L. said,

    joulukuu 11, 2008 klo 2:58 pm

    Juurikin tulin niitä paljon puhuttuja vesiä kantamasta. Yritän tehdä nämä hommat päivänvalolla. Metsä muuttaa kummallisesti muotoaan pimeän tultua, ja valoisassa on mukavampi tehdä näitä juttuja.

    Kurja kuulla tilanteestasi. Aika jota elämme saattaa olla monin tavoin rankkaa.

    Ei ole tarkoitus neuvoa tai ryhtyä kaikkitietäväksi, mutta sanonpahan kuitenkin.

    Vähän yli vuosi sitten olin aivan samassa tilanteessa. Ja kieltämättä aika hajalla, vaikka toisaalta myös erittäin helpottunut. Byrokratian kuviot söivät eniten hermoa, mutta niistäkin selvittiin. Aikaahan niihin menee pahimmillaan kolme kuukautta tai enemmänkin. Ja työkkäriin tarvitset sellaisen työtodistuksen, jossa lukee selkokielellä syy miksi työt ovat päättyneet. Tyyliin ”irtisanominen, määräaikaisen työsuhteen päättyminen” jne. Arvaa lukiko minun paperissani tällaista vaikka näin oli käynyt, ja siitähän se soppa taas syntyi. No toki asia selvisi, mutta siihen meni aikaa, mikä kiristi hermoa entisestään.

    Sen jälkeen kun kaikki paperit oli toimitettu, oli vuorossa odotusvaihe. Jonka aikana ehti käydä aika pitkälti läpi koko tilanteen. Sekä myös nauttia siitä, että aamulla sai nukkua pitkään. En näe mitään syytä miksi tästä asiasta ei voisi puhua – työttömyyden hyvistäkin puolista. Koska niitäkin on. En ymmärrä miksi työttömyyttä pitää aina moittia tai haukkua, tai suhtautua siihen siten kuin se olisi vain ja ainoastaan työttömäksi jääneen oma syy. Koska näin ei hyvin monesti ole. Työttömyysajan voisi nähdä esim. ”patterienlatausvaiheena”, jolloin pystyy keräämään voimia tulevia aikoja varten. Koska eteenpäinhän sitä mennään, ja uusia aikoja + haasteita tulee eteen, se on varma. Tämän vuoksi minua rasittaa se ns. ”mentaalinen” leima, joka työttömien otsaan lyödään, syyllistäen monesti aivan turhan takia. Työkkärin puolesta täytyy sanoa, että siellä sain aina erittäin asiallista ja ymmärtäväistä palvelua, ja syyllistämisestä ei ollut tietoakaan.

    Ihmisestä riippuen työttömyys voi olla rankka asia. Itselleni se oli. Koska koin että minusta ei ole mihinkään, en kelpaa mihinkään jne., vaikka tiesin että asia ei ole näin. Silti oli sellainen tunne.

    Asiassa oli myös hyvät puolensa. Tein elämäni toistaiseksi parhaan päätöksen, ja muutin tänne. Elämä muuttui kerta heitolla. Jos en olisi jäänyt työttömäksi, en usko että olisin koskaan uskaltanut tehdä ratkaisua.

    Joten niin kornilta kuin tämä saattaakin kuulostaa, uskon siihen että elämä voittaa, ja että sinullakin asiat vielä järjestyvät. Lepää ja nauti elämästä nyt sen mukaan miten pystyt, ja kerää voimia tulevaa varten.

    Terveisin ex-pessimisti.

  3. Teresa said,

    joulukuu 11, 2008 klo 7:52 pm

    Olen tosiaan ladannut akkuja ja pakottanut itseni vain olemaan hetken aikaa. Ilman mitään aikatauluja tai suunnitelmia. Yllättävän vaikeaa itse asiassa. Lähinnä vaivaa huono omatunto siitä, että pitäisi kai tässä jotain tehdä. (siivota joku komero vaikka) Onneksi olen sen verran laiska (tai viisas) ja totesin itselleni, että ei itse asiassa ole pakko pariin päivään tehdä mitään. Enkä ole varsinaisesti tehnyt.
    Työttömyys-termi ei ole vielä iskenyt millään tavalla päin kasvoja. Eniten tässä ottaa päähän se, että mulla oli hyvä työpaikka ilmapiiriä ja toimistotilaa myöten. Ja nyt pitäisi aloittaa alusta palkan, lomien, työtuolin ja tietty sen työpaikan suhteen. Ihan ilman omaa syytä.
    Paperisodan onneksi aloitin jo aikaisemmin lomautusten takia, joten nyt ei pitäisi olla enää paljoa mitä toimittaa. Konkurssipesän lakimies vaikutti fiksulta tyypiltä, joka ainakin etukäteen luetteli juuri ne oikeat asiat mitä työntekijät tästä eteenpäin tarvitsevat toimitettavaksi työkkäriin. Ja kyllä, myös minä olen saanut tosi hyvää palvelua työkkäristä. Mukavia tyyppejä on ollut siellä hommissa.

    Hyvää on se, että saa jouluksi vapaata. Se on tosi hyvä juttu. Ja voin perustella työn hakemisen hidasta alkua sillä, että koska raksasektori on suhdanneherkkä ja nyt ollaan taantumassa, ei töitä vaan yksinkertaisesti ole. Sitten kun lähdetään taas nousuun, niin me ollaan se eka sektori, jossa valitetaan, ettei tekijöitä löydy. Viime talvena oli vähän tällainen tilanne.

    Mietin tässä jopa vakavasti koulun penkille palaamista. Jos vain keksisin minne. Ja ennen kaikkea millä rahalla.

    Mulla on todennäköisesti ensi viikolla työhaastattelun tapainen edellisellä työpaikalla. Se vaan on niin kaukana kotoa, että tarkoittaisi osittaista työskentelyä kotona. En ole ajatuksesta yhtään innostunut, mutta ei taida olla juuri nyt paljon vaihtoehtoja.
    Tai ehkä niitä kuitenkin on, en vaan jaksaisi miettiä asiaa.

    Eniten ihmettelen sitä, etten ole koko tästä konkurssijutusta oikein millään. Taisin olla aika pahasti loman tarpeessa. Ahdistus tullee sitten myöhemmin, I guess.

    Kylläpä tämä tästä. Muistin juuri, että unohdin ostaa lumilapion! En ole sitä kahteen talveen tarvinnut. Huominen hankinta siis. (Puoliso on kertausharjoituksissa koko viikon, minä en aja traktoria ja täällä tulee lunta jo kolmatta päivää).

  4. Maria L. said,

    joulukuu 13, 2008 klo 6:32 pm

    Kuulostaa siltä, että juristeilla riittää töitä, elimme sitten millaista aikaa tahansa. Tuli vissiin valittua aivan väärä ala, ainakin jos asiaa ajattelee pelkästään työllistymisen ja työn kannalta.

    Ymmärrän että tunteet ovat pinnassa, jos alta meni työpaikka jossa viihtyi. Ja todella hyvin ymmärrän tunteen siitä, että uudessa työpaikassa lomien kertyminen jne. alkaa aina alusta, ja se osaltaan kypsyttää.

    Itselläni tilanne oli aivan toinen kun työt loppuivat, joten töiden loppuminen oli todellakin helpotus. Ja tulevaisuutta ajatellen todennäköisesti paras mahdollinen ratkaisu, joka olisi voinut tulla eteen. Etenkin nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Kaiken koetun myötä olen oppinut uskomaan siihen, että asiat järjestyvät.

    Hyvää joulun aikaa sinne jonnekin, missä ikinä olettekin! Minä yritän vielä jonkun postauksen saada aikaan ennen joulua (sain juuri Hugo Gabren postissa, mutta en vielä kuvia siitä, eikä ole skanneria, ja haluaisin nimenomaan nostaa esille tekstin ja kuvien suhdetta mikä on hankalaa ilman kuvia), ja joululomalla vaikkapa kirjoittaa varastoon muutaman postauksen ensi vuotta varten.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: